Retkiyöhaaste kannustaa nukkumaan jokaisena vuodenaikana vähintään yhden yön ulkona. Aloitin sitten kevyesti suoraan talvesta.
Landmannalaugariin pääsee silloin, kun tiet eivät ole lumen peitossa. Yleensä juhannuksen tienoilta syyskuun lopulle.
Pari kesää sitten mietin, viihdyinkö metsässä miellyttääkseni miestä vai saadakseni khuulimpia kuvia Instaan. Ei ollut välttämättä kyse kummastakaan, huomaan nyt.
Briançonissa alkoi yhä enemmän vaikuttaa siltä, ettei Ranska sittenkään ollut aivan läpimätä paikka.
Vaikka olen joskus käynyt vieläkin korkeammalla, kyllä jo 1 666 metrissä pidetty kahvitauko sai taas pohjalaisen nöyräksi. Edelleenkään en silti aina ymmärrä ylämäkeen kulkemisen viehätystä.
Retkipyyhe, tassunkuivauspyyhe, mitä näitä on.
Minusta on huomaamattani tullut nainen, joka uuden sohvan ja ruokapöydän valaisimen sijaan haaveilee omasta rinkasta ja puhallettavasta tyynystä.
Vajavaisista kommunikointitaidoistani huolimatta Slovenia on alkanut tuntua jo toiselta kodilta, ja välillä unohdan olevani vain käymässä. Puolalaisten vieraiden ansiosta minäkin tulin pitkästä aikaa kolunneeksi maata oikein urakalla, turistina.
Lämpötila Sloveniassa oli saapuessamme 36 astetta. Itselläni ei ollut mitään kunnon kesäkelejä vastaan, mutta pari päivää myöhemmin olisi tietysti voinut olla mukava reippailla reilusti viileämmissä olosuhteissa.