Head uut aastat, hyvää uutta vuotta!

Pitkätukkainen teinipoika tervehti kädestä pitäen jokaista öistä vastaantulijaa ja hämmentyi hetkeksi puolityhjästä lapasesta, jonka sisällä pidin kämmentäni lämpimästi nyrkissä. Minä hämmennyin koko eleestä niin, etten ehtinyt toivottaa mitään takaisin.

En ollut ennen käynyt Virossa yksin. Tallinna oli aina ollut helppo kohde perhe-, parisuhde- ja kaverimatkoille, ja samasta syystä en naapurimaasta muita paikkoja tuntenutkaan. Nyt olin sentään tullut junalla parin tunnin päähän Tarttoon. Uusivuosi piti viettää ulkomailla, mielellään siis kauempana kotoa kuin keskiaikaisessa Etelä-Helsingissä.

Raatihuoneentori, Tartto
Usko huviksesi, Tartu-nimestä käytetään suomen kielessä vakiintunutta sovinnaismuotoa Tartto.

Viron uudet junat ovat oranssia väritystä lukuun ottamatta samanlaisia kuin pääkaupunkiseudun lähijunat. Naapurimaassa lipun voi edelleen ostaa myös junasta, mutta nettilippu tulee hieman halvemmaksi – tosin sellaisenkin voi hankkia aikaisintaan 14 vuorokautta ennen matkaa. Yhdensuuntainen lippu Tallinnasta Tarttoon maksaa noin kympin. Pdf-tiedostoa ei välttämättä tarvitse tulostaa, vaan sen viivakoodia voi näyttää lipuntarkastajalle myös puhelimen ruudulta.

Atlantis, Tartto
Tarton halki virtaa Emajoki, viroksi Emajõgi.

Emajoki, Tartto

Noin 93 000 asukkaan Tartosta on helppo saada ote, ellei sitten ole kiinnostunut kaupungin lukuisista museoista. Omalla haahuilumatkallani ei ollut kunnianhimoisia tavoitteita, vaan olin ennen kaikkea lomalla; en juuri ottanut kontaktia hostellikämppiksiin, ja valokuviakin kertyi kolmelta päivältä vaivaiset kolmekymmentä.

Katutaidetta Tartossa

Paikallisia ruoka- ja juomapaikkoja sen sijaan kartoitin ahkerasti. Kaikki eivät tehneet lähtemätöntä vaikutusta, mutta näitä kehottaisin syystä tai toisesta testaamaan.

Vein ja Vine

(Rüütli 8)

Onko tunnelmallinen tallinnalaispubi Hell Hunt tuttu? Tarton Vein ja Vinessä on samaa henkeä, mutta mikä parasta, täällä nautitaan oluen sijaan viiniä.

Antropologisen tutkimuksen nimissä jaoin paikallisen miekkosen kanssa pullon punaista. Juoman huvetessa selvisi, että kummankin kansat ovat välillä pahoillaan omistaan: siinä missä minä häpeän Tallinnassa rällääviä poroja, virolaista mietityttävät naapurimaassa palkkoja polkevat rakennustyöläiset.

Sisäpiirin tiedosta oli myös muuta hyötyä. Hanaveden juomista olin aivan turhaan vältellyt, sillä Tartossa se onkin paljon parempaa kuin Tallinnassa.

Tigutorn eli Kotilotorni, Tartto
Viinimies sattui asumaan Kotilotornissa (Tigutorn), jota olin jo pitkään ihmetellyt Instagramissa.
Tarton keskusta, Tigutorn
Lähdin siis käymään näköalatasanteella – mutta toiste, päivänvalossa.

Emajoki Tigutornista katsottuna

Vilde ja Vine

(Vallikraavi 4)

Tarton ravintolat: Vilde ja Vine

Viinibaarin omistajat avasivat hiljattain myös ruokaravintolan. Vilde ja Vine viittaa virolaiseen kirjailijaan Eduard Vildeen (1865–1933), jonka nimi on innoittanut muitakin: rakennuksen edustalla on Tiiu Kirsipuun veistos (1999), joka kuvaa Vilden kuvitteellista keskustelua aikalaisensa Oscar Wilden kanssa.

Wilde ja Vilde, Tartto
Wilde ja Vilde.

Sisältä paikka on rento ja viihtyisä; seinillä on vaihtuvaa taidetta, soittolistalla ainakin Oasista ja Arctic Monkeysia. Ruokalistan valikoima on konstailematon ja varsin kohtuuhintainen. Valitsin alkuruokalistalta 8,50 euron vuohenjuustosalaatin, joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi, tosin hieman yllättäen todellakin alkuruoan kokoiseksi. Olin siksi aikeissa tilata vielä toisen huikopalan, mutta graavisiika oli jo päässyt loppumaan.

Päätin tulla seuraavalla reissulla pitkän kaavan illalliselle.

Pierre

(Raekoja plats 12)

Pierreä karsastin pitkään. Miksi minä Baltiassa haluaisin fiilistellä keskieurooppalaista kahvilakulttuuria?

Uudenvuodenaattona mielenkiintoiset ruokapaikat olivat vähissä, joten annoin periksi. Tarjoilijoiden olkihattuja en ymmärtänyt vieläkään, mutta hämyinen samettisalonki voitti minut lopulta puolelleen homejuustolla kuorrutetulla uuniturskalla ja voiperunoilla (17 e). Pierren varsinaisia myyntivaltteja lienevät kuitenkin leivokset ja tryffelit.

Säde

(Rüütli 4)

Vaikka paahtimo-kahviloita en Tartosta löytänyt, hyvänä vastineena toimi pelkistetty Säde. Täällä poikkesin tuplacappuccinolla (2,70 e) parikin kertaa. Leipägrilli oli ja pysyi epäkunnossa, joten ostin hyvällä omallatunnolla kroissantteja: täytetty 1,80 euroa, tavallinen 90 senttiä.

Taustalla soi muun muassa Alt-J, mikä ei ainakaan vähentänyt pisteitä.

+ Omalla vastuulla: Suudlevad Tudengid

(Raekoja plats 10)

Ehkä Ace of Base ja virolainen dance olivat vain vuoden viimeisen illan hairahduksia, mutta tätä paikkaa ei hyvän musiikin vuoksi kannata katsastaa. Myös keittiö saattaa hyvinkin olla jo suljettu. Appelsiinilla, pähkinöillä ja rusinoilla höystetty hehkuviini (3 e) päihittää silti heittämällä joulutorien pahvimukilliset, ja onhan jokaisen harrastelija-antropologin syytä kohdata myös kansan syvät rivit.

Suutelevat opiskelijat, Tartto
Saman niminen, suutelevia opiskelijoita esittävä veistos on Mati Karminin käsialaa (1998). Kaulaliina todennäköisesti jonkun toisen.

Vaikka tarkoitukseni oli tappaa aikaa keskiyön ilotulitukseen saakka, en lopulta viitsinyt viipyä kauaa. Ei siinä vielä mitään, että kuppilassa alkoi soida Rahutu tuhkatriinu – mutta yksin istuva naisihminen kyllä huomattiin, vaikka tämä olisi tietoisesti välttänyt katselemasta vieraisiin pöytiin.

Kirjoita kommentti