Me suomalaisnaiset olemme maailmanlaajuisesti kadehdittavassa asemassa, sillä meillä on lupa ja edellytykset matkustaa vaikka mihin ilman seuralaista. Käytännössä moni kuitenkin vielä kerää rohkeutta – ja ihmekös tuo.

Olet varmasti kuullut yksin matkustamisen monista eduista. Ei lomien tai kiinnostuksen kohteiden yhteensovittelua, ei tiiviin yhdessäolon aiheuttamia kärhämiä. Ympäristöön tulee kiinnitettyä eri lailla huomiota, ja myös omasta itsestä löytyy uusia puolia. Usein hyviä.

Mutta se itse pihvi. Yksin oleminen.

Jänissaari, Pietari Veneitä Jänissaaressa

Omin päin matkustamisessa hienoa on juuri itsenäisyys. Se tulee monilta luonnostaan: itse olen kasvanut ainoana lapsena, ja viihdyn siksi mainiosti omissa oloissani. Silti minunkin on ollut myönnettävä, että vasta kohtaamiset paikallisten ja muiden kiertolaisten kanssa tekevät matkan.

Entä jos ventovieraille on kuitenkin tottunut puhumaan lähinnä silloin, kun saatavilla ei ole itsepalvelukassaa?

Palatsiaukio, Pietari

Jos et ole hyvä avaamaan keskusteluja, ei hätää: kun maltat hetkeksi laskea puhelimen kädestäsi ja näyttää helposti lähestyttävältä, tuolla maailmalla joku kyllä hoitaa asian puolestasi. Uusia kaveruuksia voi kehkeytyä vaikka junissa, joissa interrail-kortin täyttely toimii kokemukseni mukaan erinomaisena jäänmurtajana.

Taitoja voi myös tietoisesti kehittää, ja välillä itsekin yllätän itseni juttelemalla vieraisiin pöytiin. That’s one good looking coffee, what is it?

Eniten kavereita olen silti löytänyt majapaikoistani. Hostelleissa keskusteluja viriää luontevasti niin kimppakämpissä, oleskelutiloissa kuin järjestetyissä illanvietoissa, sillä yleensä valtaosa asukkaista on reissussa yksinään.

Harvoin hostelleissa tutustuukaan paikalliseen väestöön. Tässä sinkkunaisen avuksi voi olla vanha kunnon Tinder, jonka käytössä on tietenkin tiedostettava kaiken tilapäisyys. En kai silti koskaan unohda sitä islantilaista kimppakämppää, johon minulle teetettiin oma avain – vaikka myöhemmin sama avain taisi kiertää monen muunkin turistin taskussa.

Vaskiratsastaja, Pietari

Välillä vastaan tuleekin tilanteita, jolloin tarvitaan yhteys niihin oikeisiin ystäviin kotipuolessa. Onneksi on netti ja some.

Oikeastaan väitän, että nykytekniikan ansiosta kukaan ei todellisuudessa matkusta täysin yksin. Olen naputellut Messenger-raportteja suoraan geotermisestä kylvystä; olen lähettänyt tekstiviesteillä voimaannuttavia aforismeja ystävälle, joka oli pitkällä pyhiinvaelluksella Espanjassa. Toinen ystäväni reissasi hiljattain Siperiassa, mutta venäläisen liittymän ansiosta tyypillä oli jatkuvasti käytettävissään kohtalainen nettiyhteys. Nyt minäkin olen nähnyt Olkhonin auringonlaskun, reaaliajassa.

Uskalla siis lähteä. Juttuseuraa löytyy kyllä aina halutessasi, välillä vähän muulloinkin – ja kävi miten kävi, onhan sinulla se puhelin.

Moika-kanava, Pietari

Jutun kuvat ovat Pietarista, jossa kävin yksikseni huhtikuussa 2017.

Täältä saat blogin seurantaan ja lisää reissuinspiraatiota itsenäisille:
Facebook / Instagram / Twitter / Bloglovin’ / Blogit.fi

14 kommenttia

  1. Ihana juttu ja ihan totta! Itse reissasin tänä vuonna pitkästä aikaa yksin. Jännitti ennen matkaa ja reissun päällä ekana päivänä. Sen jälkeen olin kuin kala vedessä, ja muistin, miksi rakastan soolomatkailua! Kavereiden tai kumppanin kanssa matkailussa on ehdottomasti puolensa, mutta pelon ei kannata antaa estää soolomatkailua. Reissusta saa monella tapaa enemmän irti. Ja yksinäinen olo ei kovin usein ollut, muiden seuraan on helppo lyöttäytyä matkassa, vaikka olisi normaalisti antisosiaalinen niin kuin minä 🙂

    • Tiia

      Kiitos! Ja totta turiset sinäkin 🙂 Voin helposti allekirjoittaa sen, että reissussa monesta tulee kuin taikaiskusta avoimempi kuin arjessa. Sekin olisi kyllä oman postauksensa arvoinen aihe, hmm.

  2. Kivasti kirjoitettu postaus, tykkään sun huumorista! 🙂 Tuo on niin totta, somen avulla sitä on jatkuvasti yhteyksissä muihin vaikka olisi maailman toisella puolen. Varmasti pitkällä matkalla toisaalta alkaa kaivata ihan fyysistäkin yhdessäoloa.

    • Tiia

      Kiitos Emilia! Nykynäkökulmasta on kyllä jännä kuulla tarinoita siitä, millaista ennen nettiä oli esim. lähteä vaihtoon. Siinä sai vanhemmat jännätä aina hyvän tovin odotellen puhelua tai kirjettä. 🙂

  3. Nuorempana matkustin paljon yksin, mutta sitten kun pariuduin, niin tuli reissattua vain kahdestaan miehen kanssa ja yksin reissuun lähtö tuntui tosi ahdistavalta ajatukselta. Nyt parin viime vuoden aikana olen tehnyt omia reissuja joko niin, että olen esim. mennyt moikkaamaan jotain kaveria kohteeseen x tai sitten muuten vaan yksin jonnekin. Tänä keväänä kävin yksin Skotlannissa ja se oli kyllä tosi kivaa. Vaikka välillä tulee niitä tilanteita, että hitto kun olis joku kaveri tai kumppani nyt tässä, niin olen huomannut, että voin rauhassa keskittyä juuri niihin juttuihin mitä itse haluan tehdä ja kuvata tasan niin kauan vaikkapa jotain hautausmaata kun haluan ilman, että joku huohottaa niskaan. Jos kaipaa seuraa, niin sitten ei auta kuin avata suu ja jutella muiden kanssa – tosin yksin reissatessa olen usein niin kiireinen kaiken tekemisen kanssa, etten juuri ehdi seurustelemaan enkä sitä kaipaakaan niin paljon. 😀

    • Tiia

      Sepä, yksin reissatessa voi hyvällä omallatunnolla asuilla kameran kanssa 😀 Ja kun on ne omat suunnitelmat, ei välttämättä kaipaa ketään ylimääräistä huomioitavaksi.

      Tosiaan, voihan yksin matkustaminenhan olla sitäkin, että kohteessa käy moikkaamassa jotakuta tuttua. Se onkin oikeastaan hyvä ja pehmeä lasku.

  4. Mä koen, että kun yksin matkatessa oon reissussa, kuvaan ja tutkailen seutuja, jonkun toisen kanssa oon enemmänkin lomalla. Yksin saan olla niin hidas kuin olen, kuvata, silittää kissoja, säätää omia juttuja, kirjoittaa ja jutella tuntemattomille. Harvoin olen yksinäinen yksin ollessa, nytkin kolme viikkoa meni aivan siivillä.

  5. Tykkään aina kovasti lukea juttuja yksinmatkustamisesta. Se kiehtoo minua tosi paljon. Olen tainnut muutamaan kertaan eri tilanteissa kertoa, että tosi vähän olen vielä saanut tilaisuutta matkustaa yksin, melkein aina on joku porukka, usein lapset tai muuta perhettä, työkavereita, ystävä tai viimeistään kun kerron matkasuunnitelmistani niin joku kysyy mahtuisko mukaan. 😀 Mutta tiedän, että tulevina vuosina voi olla edessä paljonkin yksinmatkustelua.

    • Tiia

      Kiva kuulla, että aihe kiinnostaa! Onkin varmasti hyvä lukea muiden kokemuksia, niin tietää, mitä suunnilleen on luvassa. Tosiaan, lopulta haasteena onkin ehkä vain se, miten sinne reissuun pääsee livahtamaan nimenomaan yksin 😀

  6. Todellakaan yksinmatkaillessa ei tarvitse olla yksin – ellei sitten välillä halua omaa aikaa ja rauhaa. 🙂 Yksinmatkaillessa olen tutustunut mitä upeimpiin ihmisiin, ja onneksi tänä päivänä monta heistä voin sanoa ystävikseni. Matkailu! <3

    • Tiia

      On kyllä hienoa, miten jotkut reissututut jäävät osaksi elämää – jännästi sitä monesti ajautuu sellaisten ihmisten seuraan, jotka ovat yllättävänkin paljon samalla aaltopituudella. Sitten voi taas miettiä, että mikä tämänkin kohtaamisen todennäköisyys oli 🙂

  7. Niin monelta puuttuu se rohkeus lähteä yksin. En ole minäkään sen kummempia lomareissuja yksin tehnyt. Vaikka muutto uuteen maahan yksin täyttää kriteerit, vai mitä mieltä? Suomilomat on tullut usein matkustettua yksin, mutta niitä nyt tuskin lasketaan? Terkkuja Saksasta

    • Tiia

      Kyllä minun puolestani muuttaminen lasketaan! Siinähän on vielä suurempien haasteiden edessä, kun olisi esim. löydettävä vakituinen majapaikka ja luotava ihan oikea sosiaalinen verkosto eikä vain mitään tilapäistä reppureissaajakollektiivia. 🙂

      Samoin lasken kyllä kotimaankin seikkailut yksin matkustamiseksi, vaikka olen kyllä huomannut, että en Suomen kamaralla pääse samaan reissumoodiin. Se tietynlainen anonymiteetti puuttuu, tai lähinnä tunne siitä.

Kirjoita kommentti