Mitä tulee mieleen Norjasta? Kai nyt vuonot ja valaat. Munchin maalaus. Huulirasva.
Ennen elokuuta mielikuvani olivat hataria: olin käynyt Norjassa vain kerran, muistaakseni vuonna 1990 tai 1991. Muistaakseni siksi, etten enää ole varma, kumman lukeman myöhemmin näin kotivideoiden alakulmassa. Itse matkasta muistan vain telttakankaan hajun, tavaratilassa lämmenneen maidon ja kitalakeen takertuneen merirosvorahan – jotka nekin saattoivat yhtä hyvin olla Tanskaa tai Ruotsia.
Ette te muutkaan kyllä Norjassa jatkuvasti ravaa. Ellei Oslon lähtöporttia lasketa, viikon aikana korviini kantautui suomea vain kolmesti.
Miksi kallis naapurimaamme on silti varteenotettava matkakohde?
1. Hulppeat maisemat
One with Alpenglow -blogia kirjoittava Sunna pohti kesän Rönsy-lehdessä Norjan hyvinvoinnin reseptiä. Norja kiilasi tänä vuonna kärkeen, kun YK:n alainen verkosto listasi maita onnellisuusjärjestyksessä. Suomi sijoittui viidenneksi.
Vaikka listasijoituksiin vaikuttavat muun muassa terveys, tulotaso ja tasa-arvo, norjalaisten omasta mielestä heidän onnensa kumpuaa varsinkin luonnosta ja ulkoilusta.
Olisi minulla ollut kesäksi mielessä monia muitakin maita. Norjaan oli kuitenkin pakko päästä nyt, kun narskuvat polveni varmasti vielä kantoivat.
2. Kalaruoat
Turskaa, turskaa, turskaa. Tiskeillä, lautasilla ja puisilla orsilla – ja kuvituksena 200 kruunun seteleissä.
Jos kala kuuluu ruokavalioosi, Norjassa on erinomainen tilaisuus herkutella myös esimerkiksi makrillilla ja klassisella lohella.
Norja on maailman tärkeimpiä kalastusalueita, vaikka sen ja öljyntuotannon välillä on myös ristiriitoja. Kuten Hesarin jutusta selviää, osa norjalaisista onkin sitä mieltä, että maa pärjäisi vallan hyvin myös ilman öljytuloja. Silloin Norja olisi ”kuten Ruotsi, ihan tavallinen maa”.
3. Norjan kieli
Tokaluokan ympäristöopin tunnilla oli juuri opittu, että Ruotsissa puhutaan ruotsia, joten päättelin samalla kaavalla, että Norjassa puhuttaisiin norjaa. Onneksi en päässyt ääneen: oikea vastaus olikin ”ruotsia Norjan murteella”.
Ei oppi ojaan kaada, kunhan se tarvittaessa korjataan kotona.
Norjan kieli on kaunista kuunneltavaa, oli varianttina sitten bokmål tai nynorsk. Sen rinnastaminen oksentamiseen alkaa olla aika kulunut juttu (vaikka yhä minä salaa nauran Hirviniemen Dokahontasille).
Kirjoitettua norjaa ymmärtää yleensä helposti ruotsin pohjalta. Esimerkiksi TV-sarja Skamissa nuorten Messenger-viestit ovat ihan selkeä homma.
4. Skam
Norjasta palattuani minäkin katsoin pikavauhtia kaikki 43 jaksoa. Vaikka kehuttu teinisarja on ehkä suunnattu puolta nuoremmille, erityisesti neloskausi on avartava itse kullekin.
Reissun aikaan en vielä tiennyt Skamista juuri mitään, mutta nyt kyllä kiertäisin Visit Oslon listaamia kuvauspaikkoja. Oslossa järjestetään myös opastettuja, parinkympin hintaisia Skam-safareita.
Koko sarja on yhä katsottavissa Yle Areenassa. Protip: ota skandinaavinen kielikylpy ja valitse ruotsinkielinen tekstitys!
5. Norjalainen kahvilakulttuuri
Jossain Suomikin on sentään ykkönen: Tripsterin Oslo-oppaassa kerrotaan, että norjalaiset juovat kahvia vasta toiseksi eniten maailmassa. Myös kakkossija takaa silti sen, että kivoja kuppiloita on testattavaksi enemmän kuin kroppa kestää kofeiinia. Sekä Oslon että Bergenin kahvilasuositukset ansaitsevatkin vielä omat postauksensa.
Mihin sinä yhdistät Norjan? Keksitkö muita hyviä syitä uhmata hintatasoa?
* * *
Nappaa blogi seurantaan Facebookissa ja Instagramissa!
Haa, kiitos viittauksesta – olen joka kohdasta ihan samaa mieltä! Kahviin en osaa ottaa kantaan, kun en sitä kurkusta saa mitenkään alas, mutta onneksi norjalaiset kahvileivät sentään uppoaa. Vohvelit <3 Uskon muuten näin journalistisen sisällön ulkopuolella mututuntumalla, että osa norjalaisten onnellisuudesta on vähän liian isoksi paisunutta itsetuntoa ja uskoa omiin kykyihin. Norjalainen lähtee voittamaan ja valloittamaan maailmaa, ei yrittämään parastaan.
Ilo minun puolellani! Voi vohvelit, niitä tuntui tosiaan olevan joka paikassa. Myös Trolltunga Hotelin aamupalalla, itse sai paistella – tuli siis vähän rumia mutta oikein maistuvia. 🙂
Juuri mietinkin, että ketäs kaikkia Nanseneita ja Amundseneita niihin kuuluisiin norjalaisiin nyt lukeutuikaan. Ehkä noistakin kavereista on jäänyt jälki kansanluonteeseen, mene ja tiedä.
Heh, hauska lista! Mulle parasta Norjassa on ulkoilmaelämäkulttuuri ja osin siihen liittyvä urheilukulttuuri ja siihen liittyvät asiat. Sitä on hienoa turistinakin ollut hengittää 🙂 Bergen on ollut mulla listalla aikas pitkään, mutten vielä ole siellä käynyt. Monta muuta paikkaa Norjassa on jo koettu 🙂
Kiitos 🙂 Aivan joo, urheiluhan on tosiaan myös Norjan valttikortti! Itse en oikein ole osannut innostua, mutta Holmenkollenilla kyllä kävin ihmettelemässä. Harmillisesti silloin satoi, muuten olisin ehkä jopa harkinnut sitä mäkihyppyä vaijerien varassa. 😀
Muistan Oslosta useiden vuosien takaiselta matkalta, että se oli jotenkin niin kuin Helsinki, mutta vähän parempi. Vähän siistimpi, vähän kivemmat kahvilat, vähän kauniimmat rakennukset. Niin kuin Helsinki 2.0. Ja ne ihmiset! Niin pitkiä, kauniita ja tervehenkisiä! Kaikki näytti villapaidoissaan siltä, että ovat juuri tulleet pikku hiihtosafarilta huskyjen kanssa.
Aika on saattanut kullata muistot, mutta hyvin voisin kuvitella meneväni uudestaan. Kunhan muutama muu paikka on ensin hoidettu alta pois.
Helsinki 2.0 😀 Totta, vähän sellainenhan se oli! Ei ihan yhtä suuri ja fancy kuin Tukholma, mutta selvästi rahaa oli käytetty. Ja ainakin Grünerløkkassa myös ilahduttavasti värejä.
Osloon kyllä minäkin halajaisin uudestaan, tai Norjaan ylipäänsä. Samat aatokset silti täälläkin: ehkä välissä täytyy käydä taas muutamassa muussa paikassa.