Maanantaina kosmetologin tuolissa, panhuilun soidessa mietin tietoista läsnäoloa. Mindfulnessia.

Kyllä enimmäkseen epäilyttää.

On nimittäin tilanteita, joissa mikään ei houkuttele niin vähän kuin hetkessä eläminen. Usein taustalla on muumihumppaa, pari tahattomasti todistettua perheriitaa ja Rakkaus on lumivalkoinen, karaokesyntikoilla.

Joko pian ollaan satamassa?

Laivahostel Borean käytävällä

Laivamatkustaminen on minulle aina hiljaista kärsimystä, vaikken enää vuosiin ole muistanut murehtia keulavisiirin kiinnitystä. Merenkäyntiä siedänkin nykyään keskivertoa paremmin – kansani karikatyyrejä vain rajallisesti.

Ympäristön ja oman talouden kannalta laiva voi toki olla fiksu valinta, enkä minäkään kesällä edes harkinnut matkustavani Ahvenanmaalle lentäen. Helsingin risteilijät olisivat kuitenkin saapuneet Maarianhaminaan keskellä yötä, joten hyödynsin mieluummin päiväreittiä Turusta.

Junailin Turkuun jo edellisenä iltana. Silja Galaxy lähtisi liikkeelle aamuvarhain, joten halusin yöpyä lähellä satamaa.

Samalla sain kuivaharjoitella seuraavan päivän koettelemusta.

Laivahostel Borea, Turku Laivahostel Borea, TurkuLaivahostel Borean kannella

Aurajoen suulla eläkepäiviään viettää S/S Bore – entinen risteilyalus, nykyinen Laivahostel Borea. Hostellissa on 130 hyttiä 1–4 hengelle. Satamaan sieltä kävelee kymmenessä minuutissa.

Viivyin Turussa vain kellonympärystän, joten 52 euron majoitus tuntui aivan riittävältä. Liinavaatteiden ja pyyhkeen lisäksi hintaan olisi kuulunut jopa aamupala ja -sauna. Ylpeys kävi kuitenkin lankeemuksen edellä, ja laskin liikaa myöhemmän Siljan aamiaisbuffetin varaan.

Tahtomattani testaamatta jäi myös hostellin langaton verkko. Kotimaan matkaajalla ei onneksi ollut hätää: vaikka hyttini oli wifin ulottumattomissa, yhteyden sai toki jaettua puhelimesta. Akkuahan moinen tietysti söi. Laturia kytkiessäni huomasin, että laiva oli totisesti ajalta ennen nykyihmisen pistorasiatarpeita. (Yksi rasia löytyi!)

Hytti, Laivahostel Borea Vanha puhelin, Laivahostel Borea

Kylpyhuone, Laivahostel Borea
Oma kylppäri!

Ruotsalaisvalmisteisen höyrylaivan värikäs historia alkoi vuonna 1960. Laiva kuului alun perin turkulaiselle Bore-varustamolle, ja vaikka omistajat sittemmin vaihtuivat, ensimmäiset vuosikymmenensä S/S Bore liikennöi enimmäkseen Suomen ja Ruotsin välillä.

Vuonna 1987 aluksen osti Kristina Cruises, joka asensi hankintaansa dieselkoneet ja nimesi sen M/S Kristina Reginaksi. Kristina Regina ehti viedä risteilyvieraita yhteensä 216 eri satamaan 40 eri maassa. Esimerkiksi Lähtöselvitetty-blogin Katja kertoo seilanneensa laivalla niin Viipuriin kuin Punaisellemerelle.

Vuonna 2010 alus sai takaisin alkuperäisen nimensä ja värityksensä. Bore kiinnitettiin lopulliselle paikalleen merikeskus Forum Marinumin viereen toukokuussa 2011.

Laivahostel Borea, Turku

Laiva on yhä omanlaisensa elämys, vaikka maisemat sen kyydissä eivät enää vaihdukaan. Milloin viimeksi olet yöpynyt museossa?

Laivahostel Boreassa ajan kerrokset näkyvät sisustuksessa, ja onpa kuudennella kannella myös aivan oikea museonäyttely. Lisäksi laivalla on kahvila ja erillinen tilausravintola. Kokoustiloihin mahtuu jopa sadan hengen seurue.

Café Navigare, Laivahostel Borea

Voi siis hyvin olla, että myös tällä risteilijällä meno yltyy pikkujouluaikaan autenttiselle tasolle.

Ainakin pelastautuminen on silti helpompaa.

Auringonlasku, Laivahostel Borea

Lue myös aiempi juttu epäonnen matkasta Maarianhaminaan.

Miltä näytti risteilylook vuonna 1998? Se selviää blogin Facebook-sivulta.

Kirjoita kommentti