Tiedättehän venäläiset ravitsemusliikkeet, pektopahit? Borssia, blinejä ja suolakurkkuja. Palanpainikkeeksi kuppi kirkasta.

Totta toinen puoli. Pääsiäisreissulla tulin nauttineeksi kaikkia edellä mainittuja, ja vaikka opettelin lukemaan kyrillisiä kirjaimia, ei ресторан vieläkään tahtonut kääntyä mielessäni restoraniksi.

Läntisen gastronomian ystäviä rauhoittanee tieto siitä, että Pietarin tarjontaan kuuluvat myös Сабвэй, Макдоналдс ja Старбакс – siis Subway, McDonald’s ja Starbucks. Burger King on Burger King. Eivätpä silti olleet ymmärtävinään, kun tilasin siellä englanniksi vesipullon.

Piintyneestä kielenhuoltajasta venäjän translitterointi tuntuu vähintään yhtä kiehtovalta kuin kieli itse. Koetan nyt parhaani mukaan noudattaa suomalaista siirtokirjoitusstandardia, kun kerron, missä Pietarin-matkaajan minun mielestäni kannattaa ruokailla.

KoKoKo

(Voznesenski prospekt 6)

Merkistöstä riippumatta KoKoKon nimestä esiintyy myös muotoja Kokoko, KOKOKO, CoCoCo, Cococo ja COCOCO. Luotan tässä asiassa Mondo-oppaaseen.

Vuonna 2014 painetussa kirjassani oli tosin vanha osoite. Nykyisin ravintola sijaitsee hulppean W-hotellin vieressä aivan Iisakinkirkon nurkilla.

Iisakinkirkko, PietariKoKoKossa tehdään modernia venäläistä ruokaa lähellä tuotetuista raaka-aineista. Paikka on suosittu, ja sinne on hyvä tehdä pöytävaraus: liekö reppureissaajahabitukseni syytä, että paikka järjestyi vasta toisella yrittämällä, vaikka omaan silmääni tiskillä oli näyttänyt olevan tilaa jo puoli tuntia aiemmin.

Varsinainen fine dining -ravintola KoKoKo ei sentään ole, mikä näkyy myös hinnoissa. Maksoin kolmesta ruokalajista ja yhdestä viinilasillisesta vain 1 920 ruplaa, noin 28 euroa.

Alkuruoka, KoKoKo, Pietari
Paahdettua punajuurta ja tšerkessialaista juustoa. (Ja venäläistä punaviiniä!)
Pääruoka, KoKoKo, Pietari
Jäniksellä täytetty kulibjaka ja salaattia.

Vuosia aiemmin olin syönyt Itävallassa vaniljajäätelöstä pursotettua spagettia. KoKoKo pisti silti vielä paremmaksi.

Jälkiruoka, KoKoKo, Pietari
Мамин любимый цветок, äidin lempikukka: chilijätskiä ja keksinmuruja suklaakuoressa.

Bonch

(Bolšaja Morskaja ulitsa 16)

Bonchissa kävin kahdesti, vaikkei sitä ollutkaan tehty turhan helpoksi.

Bonch, PietariTyömaan takaa paljastui klassinen hipsterikuppila, jonka sisustusta pehmensivät harkitun huolimattomat istutuslaatikot ja katonrajassa liihottelevat origamilinnut. Bingo!

Soul Kitchen Hostelin asukkaana olisin saanut loppusummasta alennusta, mutta unohdin koko asian ja halusin sen sijaan maksaa hyvästä palvelusta kymmenen prosenttia ylimääräistä. Tarjoilija häkeltyi ja teki lopulta uuden laskun, jotta juomaraha saatiin veloitettua.

Miten tippauskulttuureissa maksetaan kortilla – vai maksetaanko mitenkään? Ulkomailla ravintoloiden ja kahviloiden korttimaksulaitteet eivät useinkaan kysele ylimääräisiä, joten ratkaisuna lienee tippisumman ilmoittaminen jo laskua pyydettäessä tai juomarahan maksaminen erikseen käteisellä. Kumpikin tuntuu kömpelöltä, mutta toisaalta tunnen itseni moukaksi myös silloin, jos maksan ainoastaan syömiset ja juomiset.

Aamiainen, Bonch, Pietari Syrnikit, Bonch, PietariMunakokkeliannos, cappuccino, appelsiinimehu ja ihanat syrnikit eli rahkaletut maksoivat yhteensä 870 ruplaa, vajaat 13 euroa.

Tsiferburg (Цифербург)

(Golitsin Loft, Fontanka 20)

Aika- tai antikahvila on venäläinen konsepti, joka viime vuosina on saanut näkyvyyttä myös esimerkiksi Berliinissä ja Lontoossa. Ideana on, että kävijä maksaa ainoastaan kahvilassa viettämästään ajasta – kahvi, tee ja keksit kuuluvat hintaan.

Antikahviloita ei juuri mainosteta, ja niihin voi turistin olla vaikea löytää. Tsiferblat-ketjuun kuuluvaan Tsiferburgiin kuljetaan hämyiseltä sisäpihalta, jolle en ikinä olisi eksynyt ilman hostellin metsuriparran vinkkiä.

Golitsin Loft, PietariGolitsin Loft -kortteli muistuttaa Telliskiven luovaa keskusta Tallinnassa. Alueella oli lukemattomia kahviloita, ravintoloita, baareja, designliikkeitä ja gallerioita, ja vähän minua harmitti, että osuin paikalle vasta viimeisenä iltana.

Golitsin Loft, PietariTsiferburgissa oleileminen maksaa kolme ruplaa minuutilta, ensimmäisen tunnin jälkeen kaksi. Mittari pysähtyy neljän tunnin kohdalla, joten päivän maksimihinta on 540 ruplaa. Asiakkaan etunimi ja saapumisaika kirjataan ylös kassalla, ja koska paikalla voi teoriassa olla muitakin saman nimisiä, tunnisteeksi kävijä saa mukaansa numeroidun kellon.

Antikahvila Tsiferburg, Pietari
… joka ei käy.

Antikahvila Tsiferburg, Pietari Viivyin 40 minuuttia ja maksoin lähtiessäni 120 ruplaa, alle kaksi euroa. Siihen rahaan sydämellinen kassatyttö oli ehtinyt tehdä minulle hurjan hyvän kanelicappuccinon.

Antikahvila Tsiferburg, Pietari

Teremok (Теремок)

Antikahvilan jälkeen minulla alkoi olla kiire pakkaamaan, joten turvauduin jo toistamiseen venäläiseen pikaruokaan.

Teremokista saa keittoja, salaatteja ja jos jonkinlaisia täytettyjä ohukaisia. Pyydettäessä tiskin alta järjestyy myös englanninkielinen lista.

Teremok, Pietari
Tämä ensimmäisen käynnin setti maksoi 445 ruplaa, noin 6,50 euroa.

Ketjulla on kymmeniä toimipisteitä ympäri kaupunkia. Useimmat sijaitsevat metroasemien ulkopuolella.

Datšniki (Дачники)

(Nevski prospekt 20)

Pääkatu Nevskillä sympaattinen Datšniki jäljittelee venäläisen kesämökin eli datšan tunnelmaa. Taustalla raikaa iloinen puheensorina ja lehmien ölinä, ainakin jälkimmäinen kaiketi nauhalta.

Listan venäläisklassikoista tilasin borssikeittoa sekä lettuja kondensoidulla maidolla. Pöydässäni oli niin kehno valaistus, etten edes yrittänyt kuvaamista, mutta kerrottakoon, että näitä ruokia fiilistelin vielä tuntikausia jälkeenpäin.

Kahvin kanssa loppusumma oli 580 ruplaa, suunnilleen 8,50 euroa. Maksoin kortilla enkä osannut tipata.

Kirjoita kommentti