Alan vähitellen vakuuttua siitä, että minulla on kaksi persoonallisuutta.

On Tiia, joka viihtyy vapaa-ajalla omissa oloissaan ja joutuu usein pinnistelemään, jotta kävisi lauantaisin pidemmällä kuin taloyhtiön pyykkituvassa. Reviirin laajentaminen ottaa aikansa: koska aika kuluu hyvin myös kotona, uimastadionille Tiia ehtii vasta kuudentena kesänään Helsingissä.

Sitten on Tiia, jonka mielestä on parempi katua tekemisiään kuin tekemättä jättämisiään ja luottaa siihen, että useimmiten käy silti hyvin. Tiia matkustaa ventovieraiden kanssa ja luokse, vastaa useimpiin kysymyksiin myöntävästi ja hakeutuu jopa tietoisesti outoihin tilanteisiin.

Esimerkiksi Venäjällä tämä oman elämänsä villehaapasalo saattaa luikahtaa kerrostalon katolle.

Katolla Pietarissa”Liikutaan tuolla sisällä sitten niin kuin 007, you know”, opas sanoi alaovella.

Mies ei ehkä puhunut täydellistä englantia, mutta arvostin kielivalintaa. Olisihan mukana ollut myös kolme varsin venäjäntaitoista opiskelijaa Moskovasta.

Olin lukenut Pietarin kattokierroksista Anders Mårdin kirjoittamasta Mondo-oppaasta. Mårdin mukaan katoille kiipeäminen on Pietarissa kokonainen alakulttuuri: yli 50 000 ihmistä on rekisteröitynyt harrastajiksi, ja moni yritys tarjoaa myös opastettuja kiertokäyntejä.

Omani olin varannut listan ensimmäiseltä, Sputnikilta. Valinnan olisi voinut tehdä huolellisemminkin: en koskaan saanut sähköpostiini vahvistusviestiä saati saapumisohjeita, vaikka 1 000 ruplan eli noin 15 euron hinnasta puolet maksettiin etukäteen verkossa. (Valehtelisin myös, jos väittäisin, ettei luottokorttitietojen syöttäminen olisi arveluttanut ollenkaan – ks. Venäjä-stereotypiat.) Onneksi opas lähetti minulle myöhemmin tekstiviestin, ja pelkän kadunnimenkin perusteella löysin tapaamispaikkaan.

Kattokierros, PietariVanhan kerrostalon hämärässä ullakkohuoneessa pölisi sen verran, että kattoluukusta tulviva valo näytti olevan käsin kosketeltavissa.

”Onhan tämä muuten edes laillista? Tietävätkö tämän talon asukkaat, että täällä käy ihmisiä?” kysyin, kun olimme vääntäytyneet luukusta ulos aurinkoon.

”Kyllä joku varmaan välillä kuulee jotain melua, jos täällä on kerralla iso ryhmä.”

OK.

Katolla Pietarissa Katolla Pietarissa

Katto-opas, Pietari
Katto-opas antoi suostumuksensa tämän kuvan julkaisemiselle.

Kattokierros, Pietari Pietarin kattoja Pietarin kattoja

Kierros ei lopulta ollut mikään kierros: pääsiäisenä Pietarissa oli vielä jonkin verran lunta, ja turvallisuussyistä kävimme vain yhdellä, kutakuinkin tukevasti aidatulla katolla.

Tunti kävi vähän pitkäksi. Otimme paljon valokuvia, bongailimme kuuluisia rakennuksia. Opas haastatteli ryhmää töistä, opinnoista ja loppupäivän suunnitelmista.

”Nyt jokainen voisi vaikka valita itselleen rauhallisen paikan ja meditoida hetken”, mies ehdotti lopulta.

Moskovalaiset eivät ottaneet ehdotusta kauhean vakavasti – samaan kohtaan ryhmittyivät.

Meditointihetki katolla, PietariKattoseikkailu ei aivan räjäyttänyt tajuntaani, mutta enemmän harmittaisi, jos se olisi jäänyt väliin. Retki ajoittui vahingossa reissun ainoalle aurinkoiselle päivälle, mikä ei ollut ollenkaan yhdentekevää: sadesäällä katolle ei olisi ollut asiaa.

Muulloinkin kannattaa muistaa hyvät kengät ja kattava matkavakuutus.

* * *

Seuraatko haapasaloiluja jo Facebookissa ja Instagramissa?

Kirjoita kommentti