Suunnitteletko matkaa Pietariin? Kokosin täsmäohjeet, joiden avulla saatat hyvällä onnella selvitä naapurimaasta hengissä.

  1. Vältä pahamaineisia alueita, etenkin iltaisin ja jos olet liikkeellä yksin.
  2. Älä koskaan jätä juomaasi vartioimatta.
  3. Ole ihmisiksi äläkä örvellä humalassa.

Ai mutta olivatkos nämä niitä sellaisia maalaisjärkihommia, jotka kannattaa muistaa ihan missä tahansa?

Näkymä Neva-joen yli Neva-joki, PIetari Silta pilvisessä PietarissaSuomen ja Venäjän suhde on pitkä ja monimutkainen, ja rajan takana tapahtuu meidän näkökulmastamme merkillisiä asioita. Suomalaisia siellä kuulemma pidetään vähän naiiveina. Kyllä hyväuskoistakin silti kylmäsi, kun viisumia varten hankkimassani todistuksessa vakuutusyhtiö lupasi, että tarvittaessa matkavakuutukseni kattaisi myös ruumiin kotiinkuljetuksen.

Kaksipäinen kotka, Pietari
It’s complicated.

Vaikka jo pitkä viikonloppu Pietarissa purki kangistuneita ajatusmalleja, syvempi ymmärrys on kieltä ja kulttuuria tuntevilla sekä kymmenillätuhansilla suomenvenäläisillä. Monella oli sama matka: Pietarissa Finljandskin asemalla seurasin liikuttuneena erään pojan ja tämän isoisän jäähyväisiä, kun poika lähti sukuloimasta takaisin Suomeen. Tai tällaiseksi minä tilanteen ainakin oletin.

Oletin paljon kaikenlaista muutakin. Jostain syystä olin pitkään ajatellut, etten kieltä taitamattomana naisena voisi matkustaa Venäjälle yksin. Sitä paitsi pelkästään Pietarissa asuu Suomen verran ihmisiä, eli ainakaan keväällä sinne ei kannattaisi tunkea – pääsiäinenhän on ortodokseille jonkin sortin kansanjuhla, joten tokkopa kaupungissa silloin mahtuisi edes kulkemaan.

(”Ei pääsiäinen oikeastaan ole täällä mikään juttu”, hostellini työntekijä selitti hongkongilaiselle, joka keittiössä kummasteli maalattuja kananmunia. ”Vain tosi uskonnolliset käy silloin kirkossa. En kyllä tunne oikein ketään, joka kävisi.”)

Moika-joki, Pietari Moika-joki, Pietari

Katusoittaja Pietarissa
Minä soitan harmonikkaa, trumpetilla. Lisäksi repertuaariin kuuluivat ainakin Yesterday ja Besame mucho.

Taitaakin olla niin, että Helsingin ja Pietarin välinen etäisyys on monelle aivan muuta kuin kilometrejä. Vaikka moderni Allegro taittaa matkaa vain kolmisen tuntia, ainoan kansainvälisen junayhteytemme sijaan suomalainen valitsee usein mieluummin Tallinnan-lautan tai lennon Tukholmaan. Virallinen selitys: vähemmän paperityötä.

Olin kai minäkin salaa vähän tyytyväinen, kun kauhuissani peruutin ulos ensimmäisestä yleisestä käymälästä ja kun loikin tietyömaan läpi kahvilaan. Kyllä on totta se, mitä tästä maasta sanotaan! Kyllä en turhaan ole elänyt ennakkoluulojeni vankina!

Venäjä-ennakkoluulot toteen: tietyö PietarissaToki olin myös vilpittömästi hyvilläni siitä, että henkeä ja terveyttä tuntuivat uhkaavan korkeintaan ne huonokuntoiset kadut ja katoilta putoavat lumet. Edellisviikon terrori-iskusta muistuttivat lähinnä metroaseman kukat, muistokirjoitukset ja kynttilät. Ensijärkytyksen jälkeen ilmapiiri oli hostellin väen mukaan normalisoitunut.

Metroasema Sennaja ploštšadItse ajoin Pietarin hulppealla metrolla vain kerran. Yhtä hyvin olisin voinut kulkea nuo pari pysäkinväliä jalan, mutta halusin todistaa itselleni, etten pelkää – en, vaikka kaupunkiin saavuttuani olin mieluummin kävellyt viiden kilometrin matkan junalta hostellille.

Virallinen selitys: hyvä ulkoilusää.

Palatsiaukio, Pietari Kanava, PietariAvarsiko Allegro sinunkin maailmaasi vai onko se vasta Siperia, joka opettaa?

Klikkaa blogi seurantaan Facebookissa, niin pysyt kärryillä myös Pietarin-reissun myöhemmistä käänteistä!

35 kommenttia

  1. Innolla odotan tulevia matkapostauksia Pietarista! 🙂 Itse suunnittelen matkaa syksylle laivalla – olen työni puolesta tehnyt useita viisumihakemuksia Venäjälle ja mieluummin testaan tuon viisumittoman risteilyn, koska juuri kuten kirjoitit niin paperityö ei kiinnosta niin paljon. Jaan kokemuksesi, että lähdössä mietityttää kielen osaamattomuus ja miten pärjää, vaikka sinänsä hölmöä koska en ole osannut monen muunkaan maan kieltä, missä olen reissannut. Ainoa miinus, että vaikea saada seuraa Pietarin risteilylle kun ennakkoluuloja on niin paljon ja kielteisiä mielipiteitä.

    • Tiia

      Moro kaima, kiitos kommentista!

      Minua arvelutti kielessä jo se merkkijärjestelmä, mutta aika nopeasti venäjän aakkosia oppii ainakin jotenkuten lukemaan (tämä oli hyvä setti: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/06/29/venajan-aakkoset). Joitakin fraasejakin koetin opetella (siis lähinnä “en puhu venäjää”), mutta yleensä esim. ravintoloista löytyi kyllä aina joku englannintaitoinen. Paitsi yllättäen Burger Kingistä, mutta se pelkkä vesipullo oli onneksi helppo demonstroida tyhjän mallikappaleen avulla 🙂

      Laiva kuulostaa kyllä sen verran kätevältä, että taidan itsekin haluta vielä sellaiselle reissulle! Matka tosin kestää sen verran kauemmin, että matkakaveri olisi kieltämättä kiva. Mutta todistettavasti Pietariin uskaltaa siis lähteä yksinkin 🙂

  2. Ah, voi ei, kun minä rakastan Venäjää! Jaksaisin puhua tästä aiheesta tuntitolkulla 🙂 Ja matkustanut siellä yksin paljon. Tässä ensimmäinen juttuni Venäjästä, Pietaristakin on tulossa vielä tänä vuonna, kunhan pääsen ottamaan tuoreita kuvia sinne. Ajattelen oikeastaan, että yksi elämäntehtävistäni on muuttaa suomalaisten käsitystä Venäjästä. Hyvä, jos muutkin ryhtyvät hommiin!

    http://www.jumalainenseikkailu.fi/2016/09/02/kyrillisten-aakkosten-lumoissa-tarinani-venajan-kanssa/

    • Tiia

      Ihana tuo tekstisi! Juuri noita samoja kysymyksiä voisin itsellenikin esittää. Ja totta, suomalainen nöyryys ei auttanut, kun tiedustelin puolityhjästä ravintolasta edes baaritiskipaikkaa eikä siellä juuri silloin kuulemma ollut YHTÄÄN tilaa. Onneksi toisella yrittämällä vajaan tunnin päästä järjestyi yllättäen jopa pöytä.

      Vähän katselin tässä kesäyliopistosta venäjän alkeita – niistä taitaisi olla huomattavasti enemmän hyötyä kuin viime kesänä opiskelemastani islannista. 🙂 Aikataulut eivät nyt vain menneet yksiin, mutta vielä minä joskus!

  3. Ensimmäinen kerta Venäjällä on kyllä aina melkoista! Jos mikään ei oikein enää reissatessa tunnu miltään, niin äkkilähtö naapuriin kyllä palauttaa säväkät tuntemukset… Tosi kovasti haluaisin jo Siperiaan, olen Venäjän reissuilla jotenkin psyykannut itseni uskomaan, että se se vasta maaginen paikka olisi. Eiköhän se Trans-Siperia joskus koita.

    • Tiia

      Hahaa, joo! Tästä tekstistä unohtuikin se, mitä alun perin ajattelin ja ihmettelin: harvoin olen reissussa yhtä vahvasti tuntenut olevani ULKOMAILLA. Osaksi se varmaan johtui niistä ah niin eksoottisista kirjaimista, ennakko-oletuksista puhumattakaan. Mutta onhan tuo vähän ironista, kun kartalla olin kuitenkin suunnilleen kivenheiton päässä kotoa.

      Trans-Siperia on kyllä varovasti kiinnostanut minuakin aina Liksomin kirjasta lähtien. Olen ajatellut, että sillä reissulla nyt ainakin pitäisi osata auttavasti venäjää, mutta Pietarissa dormissani oli korealainen tyttö, joka oli kuulemma sujuvasti pelkällä elekielellä junaillut yksin Venäjän halki. Kai tämä on sarjassamme “asenne ratkaisee” 🙂

  4. No se hiivatin viisumihomma estää meitä reissaamasta Venäjälle enemmänkin! Minua on kaivertanut jo pitkään se, etten ole vieläkään päässyt käymään Moskovassa. Mutta kun se viisumin hankkiminen tuntuu niin työläältä lyhyehkön reissun takia ja aina jotkut muut kohteet ajaa ohi. Pietarista tykkään tosi paljon, niin kauniskin se on!

    Mutta onhan Pietari paljon eksoottisempi ja erilaisempi, kuin koti-Suomemme. Ja siinä se viehätys onkin!

    • Tiia

      Joo, se on kyllä selkeä miinus, että kovin spontaanisti Venäjälle ei voi lähteä – toisin kuin vaikka juuri sinne Tallinnaan. Vaikka viisumikeskuksessa asioiminen kestää vain muutaman minuutin, itse käsittelyyn pitää vissiin varata mielellään pari viikkoa… Tai on kai niitä tyyriimpiä pikavaihtoehtojakin, mutta onko sekään nyt sitten lopulta järkevää, kun jo kutsukirje maksaa rahaa.

      Moskova taitaa tosiaan olla vielä ihan toinen todellisuus!

  5. Mainio kooste ennakkoluuloista 🙂 Jostain syystä kieli on minuakin estänyt matkustamasta Venäjälle, mutta tottavie, enhän ymmärtänyt kieltä ta kirjaimia myöskään Serbiassa tai Makedoniassa. Viisumiasiat on toinen, joka on ihan oikeastakin syystä vaikeuttanut Venäjälle matkustamista. Olen kyllä jo vaivihkaa vilkuillut laivamatkoja, joiden avulla tämäkin ongelma olisi kierrettävissä 🙂

    • Tiia

      Tosiaan, sielläkin on kyrilliset käytössä! Sloveeniystävä sai joskus vakuutella jollekulle besserwisser-suomalaiselle, että sloveenia kyllä kirjoitetaan ihan latinalaisilla aakkosilla, vaikka se niin ikään eteläslaavilainen kieli onkin. “Oletko varma?” Ööh, joo. 😀

      Laivamatkassa on kieltämättä puolensa. Toisaalta sain minäkin nyt kerrankin passiin jotain täytettä 😀

  6. Matka Pietariin on ollut haaveissa jo jonkun aikaa, ja ensi kuussa se todennäköisesti toteutuu! Viisumihommat tuntuu kyllä tosi vaikeilta, pitää alkaa perehtyä niihin jo hyvissä ajoin etukäteen. Ja pitää myös ottaa se hyvä henkivakuutus… 😀 Anssi kerkeää Venäjälle kuitenkin ensin ja käy tutustumassa Moskovaan parin viikon päästä, meidänkin blogissa sitten tiedossa Venäjäjuttuja 🙂

    • Tiia

      Vakuutus on tosiaan tarpeen, ainakin jo sen viisumin saamiseksi 😀 Ilmeisesti tuo ruumiinkuljetuslupaus on ihan normi minkä tahansa maan kohdalla, en vain ollut aiemmin joutunut hakemaan viisumia.

      Jee, innolla odotan raportteja ja kuvia! 🙂

  7. Mielenkiintoinen näkökulma Venäjällä matkustamiseen. Itse olen käynyt Pietarissa kerran ja valitsimme viisumivapaan risteilyn koska mieheni on amerikkalainen, ja viisuminen saaminen olisi kestänyt kauemmin. Tullissa kieltämättä vähän jännitti, ja kadulla kun vastaan tuli miliisejä. Ehkä ne oli juuri näitä mainitsemiasi ennakkoluuloja. Olin jostain lukenut että paikallinen poliisi voi tulla kyselemään turisteilta papereita ja usein takavarikoi passin samalla. En tiedä paljonko tätä todellisuudessa tapahtuu. Muuten kaikki meni hyvin ja meillä oli tosi kiva reissu!

    • Tiia

      Olin myös kuullut huhuja, että henkilöllisyystodistusta saatetaan kysellä ja että tarkastukset olisivat terrori-iskun jälkeen vielä lisääntyneet. Ilmeisesti nämäkin tenttaukset silti perustuvat pitkälti ennakko-oletuksiin ja kohdistuvat esim. “keskiaasialaisen oloisiin” – paikalliset sanoivat, että minä tuskin herättäisin mitään epäilyksiä ja että tarvittaessa voisin vain selostaa jotain englanniksi, niin uskottaisiin tavalliseksi turistiksi. 🙂 Kuljin kyllä kaupungilla aina passin kopion kanssa, mutta eipä sille sitten kertaakaan tullut käyttöä.

  8. Hienosti ja avoimesti olet kirjoittanut ennakkoluuloista. Itsellänikin on ollut erilaisia ennakkoluuloja Venäjästä ja venäläisistä, mutta viimeistään lähes 7 vuoden yhdessäolo venäläisen pojan kanssa toi kulttuurin hyvin läheiseksi ja opin hieman kieltäkin siinä sivussa. Haluaisin päästä käymään Pietarissa, mutta viisumirumba ei houkuttele. Lisäksi se tuo matkaan sen verran lisähintaa, että tuntuu, ettei siinä ole järkeä, ellei aio käydä useamman kerran vuodessa.

    • Tiia

      Kiitos! Voin kuvitella, monikulttuurinen parisuhde on kyllä monella tapaa erinomaisen avartava. 🙂

      Moni on nyt maininnut sen viisumivapaan risteilyoption, joka kieltämättä kuulostaa kätevältä. Toisaalta itselläni on kyllä ennakkoluuloja myös laivamatkustamista kohtaan 😀 Siellä ne maanmiehet kumminkin seilaa pitkin käytäviä ja joku laulaa nuotin vierestä karaokea. Aina.

  9. Hyviä havaintoja ennakkoluuloista. Siskoni asuu Pietarissa ja olen käynyt siellä useamman kerran. Tuntuu, että koko ajan tulee uusia mielenkiintoisia ravintoloita ja baareja ja palvelukulttuuri paranee. Uusissa nuorten pyörittämissä paikoissa ei ole enää tietoakaan neuvostoaikaisesta “palvelusta” ja englantiakin puhutaan. Siskoni vei mut viimeeksi ns. hipsteripaikkoihin, joissa paikalliset metsuriparrat ja ponnarimiehet käy 😀 ongelma vaan on, että miten ulkomaalainen turisti löytää ne kun sijaitsevat jossain epämääräisillä sisäpihoilla. Täällä mun postaus aiheesta: http://www.rantapallo.fi/mutkiamatkassa/2016/10/02/pietari-on-hipsterien-mekka/

    • Tiia

      No voihan, koetin Allegrossa vielä pikaisesti googletella tuttujen blogien Pietari-vinkit, mutta tuo postaus jäi väliin! Kävin silti sattumalta noilla samoilla hoodeilla samantapaisella sisäpihalla – hostellin metsuriparran vinkistä. 😀 Alueella oli jos jonkinmoista hipsteribaaria ja designliikettä, mutta kävin vain juurikin sellaisessa antikahvilassa. Ei tosiaan ollut neuvostopalvelua!

  10. Harmikseni olen käynyt Pietarissa vain kerran, todella pikaisesti ja erittäin rankan laivalla bailatun yön jälkeen, joten reissusta ei jäänyt paljoa käteen 🙂 Silloin ei tosin tarvinnut murehtia paperiasioista, laivalla kun menee, niin Pietarissa voi oleskella ilman viisumia.

    Haluaisin kyllä käydä uudelleen, ja muutenkin Venäjällä. Mieluiten useammassa paikassa sitten samalla reissulla – viisumin kun hakee, niin pitkälle viikonlopulle tulee helposti hintaa. Menee sitten koko rahan edestä vaikka pariksi viikoksi – tai kuukaudeksi.

    • Tiia

      Totta, kovin kustannustehokastahan se nyt ei ole hommata viisumia pelkästään muutamalle päivälle – vaikka perillä tuntui onneksi olevan paljon edullisempaa kuin Suomessa. Ystävä suunnittelee juuri reissua Siperiaan, siinä ehtii oleskella jo vähän pidempäänkin 🙂 En tosin tiedä, miten tuossa tapauksessa järjestyy se viisumiin tarvittava matkavahvistus/viisumipuolto.

  11. Hieno postaus! Monesti sitä ihminen huomaa olevansa kaikenlaisten ennakkoluulojen vanki, mutta huomattavasti harvemmassa ovat ne rohkeat jotka niitä uskaltavat lähteä murtamaan. Venäjästä on ihmisillä monenlaista negatiivista mielipidettä, ja samat mielipiteet heijastuvat sitten siihen miten itse venäläisistä ajatellaan, vaikka tavan kansalaisella on aika vähän sananvaltaa siihen, miten Venäjä näyttäytyy maailmanpolitiikan näyttämöllä.

    Long Playlla oli taannoin hieno ja kattava juttu Venäjästä, kannattaa muutama euro käyttää jos laatujournalismi kiinnostaa: https://longplay.fi/single/elamani-rajan-takana

    Pietaria on kyllä kehuttu niin kovasti että pitäisi ehdottomasti käydä katsastamassa itsekin. Edellinen reissu oli 80-luvulla kun se oli vielä Leningrad, luulen että asiat ovat sittemmin muuttuneet 🙂

    • Tiia

      Kiitos! Ja kiitos juttuvinkistä myös, vaikuttaa äkkiseltään tosi kiinnostavalta.

      Aww, Leningrad 🙂 Kyllä varmaan vuosikymmenien saatossa muuttuu vaikka mikä paikka. Olen nyt hoksannut, että omat ennakkokäsitykset pohjautuivat paljolti myös vanhempien kertomuksiin 90-luvun alun Viipurin-reissusta. Ja saattaa tietty olla, että ne jutut olivat jo valmiiksi vähän värittyneitä… 🙂

  12. Minulla ei ole koskaan ollut sen kummempia ennakkoluuloja tai pelkoja Venäjää kohtaan. Ehkä siksi, että olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni aivan Venäjän rajalla, ja ollut paljon tekemisissä venäläisten kanssa? Minulla syy sinne matkustamattomuudessa on aidosti tuo viisumikikkailu, johon en ole jaksanut lähteä. Tosin tuo laivamatka voisi kyllä olla meille sopiva vaihtehto, mutta siinä harmittaa se, että aika menee laivalla oloon eikä kohteessa ole niin paljon aikaa. Hankalaa. 😉

    • Tiia

      Niinpä, monet turhat höpökäsitykset voisi välttää perehtymällä aiheeseen – tai tutustumalla ihmisiin. Syytän nyt omaa läntistä kasvuympäristöä 🙂

      Risteilyn miinuksena on tosiaan, että matkoihin menee suhteessa paaaljon enemmän aikaa.

  13. Kävin siellä joskus hullulla 1990-luvulla ja silloin oli Suomen ja Pietarin välissä tarkastuspisteitä kiväärimiehineen, jolloin siellä käyminen oli ehkä hieman kuumottavaa. Nyt Pietari on miljoonakaupunki siinä missä kaikki muutkin eurooppalaiset miljoonakaupungit ja jokin Karjala jopa unelias. Tuo suden huutaminen on johtanut siihen, ettei oikein aiheellisinkaan varoituksiin osaa suhtautua enää vakavasti. Kiväärimiehet ja tarkastuspisteet kuulemma johtuivat siitä, että rikollisuus oli räjähtänyt käsiin Venäjällä. Sen takia kai venäläiset eivät enää haluakaan Jeltsinin ajan kaaosta takaisin.

    • Tiia

      Huh, voin kuvitella, että kiväärimiehet loivat vähän erilaista tunnelmaa. Nytkin junassa oli jos jonkinmoista tarkastusta, mutta päällimmäisenä mieleen jäi silti tullin iloinen kultainennoutaja…

      Tosiaan, lopulta Pietari on miljoonakaupunki muiden joukossa. Muihin tähän asti näkemiini verrattuna siellä oli kuitenkin suurempi kontrasti esim. niiden auki revittyjen katujen ja toisaalta kullan ja kimaliuksen välillä.

  14. Kävin Pietarissa maaliskuun alussa ja tykkäsin kovasti kaupungista. Allegrolla matka sujui näppärästi. Ainoa ikävä puoli on se viisumi. Sitä kun ei olisi niin kävisin varmasti useammin Pietarissa.

    • Tiia

      Kävinkin blogissasi ihailemassa Verikirkkoa! Ulkopuolen näin sentään ihan paikan päällä 😀

    • Tiia

      Katselinkin, että yhden kertaviisumin jälkeen voisi olla mahdollista saada pidempi. Sellainen voisi tietysti olla hyödyllinen, varsinkin jos joskus saan aikaiseksi opiskella kieltä.

      Onpa hauskasti ihan eri fiilis noissa helteisissä kuvissa! 🙂

  15. Kyllä Pietarin ongelma on viisumi, siitä ei pääse mihinkään. Junalla ja lentokoneella sinne pääsisi nopeasti ja edullisesti, mutta viisumi ei mahdollista äkkilähtöjä sinne. Myöskin viisumi nostaa reissun kokonaiskustannuksia todella paljon.

    Kaikille jotka ovat tykästyneet Pietariin, suosittelen lämpimästi Moskovaa. Todella upea ja eläväinen kaupunki. Top 10 kaupunkeja maailmalla ilman muuta! Sen nähtävyyksistä ja metrosta olen postauksia kirjoittanut. Pietariin toivottavasti saa ensi vuodelle jaliksen mm-lippuja.

    • Tiia

      Oli kyllä jännää, kun hostellissa eteläamerikkalaiset ja aasialaiset ihmettelivät, miten naapurimaan kansalainen muka tarvitsee Venäjälle viisumin – he vain tulivat. 🙂 Otin tuon viisumi- ja junahomman alun perin vähän ehkä sellaisena once in a lifetime -kokemuksena, koska Allegro oli aina kiehtonut. Mutta olihan se vähän kuumottavaa jättää passinsa muutamaksi päiväksi käsittelyyn, varsinkin kun itselläni ei ole muita henkkareita… Täytyykin kirjoitella viisumiproseduurista vielä erikseen.

      Moskova taitaa olla suomalaisille keskimäärin vielä paljon vieraampi kuin Pietari, sinne on kumminkin jo jonkin verran matkaakin. Pääkaupunki kuuluu tosiaan olevan omaa luokkaansa, hyvässä ja pahassa 🙂

  16. Viisumiasia kyllä ratkaisee sen, miksi tulee aina lähdettyä sinne Tallinnaan Pietarin sijaan. Voisihan sitä laivaa toki joskus kokeilla, ehkä. Siitä on jo 13 vuotta, kun olen käynyt Pietarissa. Silloin se palvelu kyllä oli vielä sitä tylyä, myyjät yrittivät kusettaa, minkä ehtivät ja kun miliisit pysäyttivät, niin rahaa oli annettava ilman kyselyjä.. Mutta haluaisin kyllä Pietariin takaisin, ja voin kuvitella, että meininki on muuttunut tässä viime vuosina. Venäjääkin osaan sen verran, että pystyisin normaalin asioinnin hoitamaan :). Onhan se aika tyhmää, että noin hieno kaupunki on aivan lähellä, eikä siellä tule koskaan käytyä.

    • Tiia

      Oho, kuulostaa juuri siltä mitä alun perin pelkäsin. Mutta ihan mahtavaa, että olisit silti valmis palaamaan! Kielitaitokin on epäilemättä suuri plussa.

      Nyt kun mietin, niin toki koti-Suomessakin on lähellä monia hienoja paikkoja, joissa ei tule koskaan käytyä… Olen tässä nyt vissiin jo pari vuotta suunnitellut päiväretkeä Helsingistä Porvooseen. 😀

Kirjoita kommentti