Voi noita instaavia yrityksiä!

Somessa asiakkaita voi koettaa värvätä myös ilman maksettuja mainoksia. Instagramissa minua alkavat usein seurata kynsistudiot, ripsienpidentäjät ja ravintolat kaupungeista, joista olen jo aikoja sitten palannut takaisin Helsinkiin.

Alkuvuodesta joukkoon liittyi hetkeksi jopa venäläinen hostelli, vaikken koskaan ollut postaillut mitään itänaapurista. Tapojeni vastaisesti seurasin firmaa takaisin – kuvissa paikka näytti melko kiinnostavalta, jossain määrin jopa tutulta. Eikös tästä ole ollut juttua joissain lehdissäkin?

Aula, Soul Kitchen HostelPietarin Soul Kitchen Hostel ei ole mikä tahansa luukku. Esimerkiksi viime vuonna se äänestettiin Hostelworld.comissa Venäjän ja Euroopan parhaaksi hostelliksi sekä maailman parhaaksi pieneksi hostelliksi. The Guardian listasi paikan Euroopan kymmenen parhaan luksushostellin joukkoon. Onpa Soul Kitchen tosiaan mainittu myös kotimaan Mondossa ja Matkaoppaassa.

Moika, PietariHostelli aloitti toimintansa vuonna 2009, ja nykyiselle paikalleen Moika-kanavan varrelle se siirtyi kolme vuotta myöhemmin. Sijainti on kätevä, sillä pääkatu Nevskiltä perille kävelee parissa minuutissa. Metromatka Suomen asemalta kestää kolme varttia. Kevyesti matkustava kulkee viiden kilometrin matkan vaikka kävellen: aikaa ei kulu paljonkaan enempää, ja samalla ehtii tiirailla maisemia.

Soul Kitchenin uusbarokkinen rakennus on peräisin 1860-luvulta. Ennen viimeisintä remonttia hostellikerroksessa oli kommunalka, neuvostomallinen usean perheen yhteisasunto. Tiloista voi yhä bongailla paloja paikan historiasta. Esimerkiksi vanhat ovet on upotettu respan tiskiin, ja tiiliseinät ovat sopivasti näkyvissä.

Viihdenurkka, Soul Kitchen Hostel
Ehdin hyödyntää vain ihanaa ikkunasyvennystä.

Kylpyhuoneessa pätkä vanhaa, yhä seinän sisässä olevaa lyijyputkistoa on laitettu kehyksiin.

Kylpyhuone, Soul Kitchen HostelUnisex eli ei, harvoin olen ollut yhtä viihtyisissä saniteettitiloissa. Kukin suihku ja vessa on tiiviisti oman ovensa takana, ja vaikkei kumpiakaan ole neljää enempää, koskaan en joutunut jonottamaan. Kaiuttimissa soi ympäri vuorokauden kultivoitunut pianomusiikki.

Toisaalta vessojen seiniin saa luvan kanssa piirrellä. Niihin on kiinnitetty täydennettäviä A4-printtejä, ja vieressä roikkuu laaja skaala erivärisiä tusseja.

Kylpyhuoneen ikkuna, Soul Kitchen Hostel

Kylppärin kärppä, Soul Kitchen Hostel
Santa’s Little Helper, oletan.

Keittiössä entisaikojen perua ovat kaakelit ja uuni, joka tosin lämpiää nykyään kaasulla. Tervetullut uudistus on myös pesualtaan pieni, erillinen hana suodatetulle vedelle – yleensähän Pietarin vesijohtovettä ei pidä juoman.

Keittiö, Soul Kitchen HostelTilassa järjestetään usein erilaisia illanviettoja. Osallistuin lauantai-iltana 1 000 ruplan eli noin 16 euron hintaiseen Russian liquor tastingiin, johon kuului maistiaisten lisäksi vierailu kolmessa hämäräperäisessä baarissa.

Hostellit mielletään ehkä ensisijaisesti opiskelijoiden majapaikoiksi, ja olen jo varovasti miettinyt, milloin alan tuntea itseni niihin liian vanhaksi. Kuitenkin tastingin paristakymmenestä osanottajasta lähes kaikki olivat osapuilleen ikäisiäni, työssäkäyviä ihmisiä eri puolilta maailmaa.

Juttelin muun muassa panamalaisen juristin kanssa, joka oli sattumalta seuraavalla viikolla matkaamassa Helsinkiin. Pöydästä noustessamme kaveri häkeltyi.

”Oho, oletpas muuten pitkä! Onko Suomessa kaikki naiset noin pitkiä?”

Ei, eikä miehet. MOT.

Älä ryyppää paljon, Soul Kitchen Hostel

Koko illan taustalla oli häilynyt terveellinen muistutus, jota ei kai ymmärtänyt noudattaa kukaan muu kuin minä. Tiedustelin henkilökunnalta suomenkielisen taulun taustoja. Oliko poroista ollut harmia täälläkin?

Totuus oli stereotypioita ihmeellisempi. Vuosikymmen takaperin hostellin omistajapariskunta oli viettänyt uuttavuotta Viipurissa kahden suomalaisen sohvasurffaajan kanssa. Välillä seurue oli lämpimikseen siemaillut alkoholia, ja satunnainen pikkupoika oli puuttunut asiaan suomeksi. Älä ryyppää paljon! Legenda oli syntynyt, ja myöhemmin suomalaiset olivat lahjoittaneet hostellin omistajille saman lauseen kirjailtuna.

Kengänkuivaimet, Soul Kitchen Hostel
Myös kuivin jaloin pysyy paremmin lämpimänä. Sähköiset kengänkuivaimet, miten upea keksintö!

Työntekijät vastasivat auliisti myös käytännönläheisiin kysymyksiin, sikäli kuin niille henkilökohtaisen esittelykierroksen jälkeen edes jäi tarvetta.

”Mitenköhän tuon passin kanssa kannattaa toimia?” mietin ääneen.

”Miten niin?”

No kun olin kuullut, että poliisi saattaisi pysäyttää ihmisiä tuolla noin kadulla ja vaatia näytille henkilöllisyystodistusta. Että riittäisiköhän silloin valokopio tietosivusta, jos jättäisin oikean passin varmuuden vuoksi tänne hostellille lukkojen taakse?

Eiköhän, kaverit vakuuttelivat.

”Mutta trust me, et sinä kyllä näytä erityisen epäilyttävältä. Tarvittaessa vaan puhut englantia, niin uskovat tavalliseksi turistiksi.”

”Tai suomea?”

”No vaikka suomea.”

Oleskelutila, Soul Kitchen Hostel Tietokoneet, Soul Kitchen HostelSoul Kitchenin huonevalikoimaan kuuluu makuusaleja, perhehuoneita sekä kahden tai kolmen hengen huoneita, joissa on oma kylpyhuone.

Yövyin kahdeksan hengen tyttödormissa, joka oli kätevästi myös lähimpänä yhteiskylppäriä. Lisäksi arvostin makuusopen omaa lukulamppua, pistorasiaa ja verhoja sekä lukittavia kaappeja lattianrajassa. Mutta mikä siinä on, että minulle määräytyy aina ja kaikkialla yläpeti?

Female dorm, Soul Kitchen Hostel
© Soul Kitchen Hostel

Pietarissa on monia muitakin laadukkaita budjettimatkaajan majoituspaikkoja; Mondon jutussa mainitaan esimerkkeinä Simple Hostel ja MIR Hostel. Niiden hintoihin nähden Soul Kitchen Hostel oli jopa kallis, maksoinhan kolmesta yöstä niinkin paljon kuin 4 400 ruplaa eli kaikkiaan noin 70 euroa.

Vaikken virallisesti ymmärräkään majoituksen perässä matkustamista, kyllä yksi maailman parhaista hostelleista oli silti kokemisen arvoinen. Sitä paitsi – pyyhkeen, lakanoiden ja wifin lisäksi hintaan kuului erinomainen suodatinkahvi.

16 kommenttia

  1. Miten ihastuttava hostelli! Kiva, että jaoit tämän aarteen. Sepä se, että usein hostellit on niin paljon viihtyisämpiä ja persoonallisempia kuin hotellit. Viime vuosina tosin on hostellit jääneet väliin: lasten kanssa ei jaksa säätää vaan majoitumme usein huoneistossa ja ilman lapsia tekee mieli rentoutua hotellissa. Tämä kyllä muistutti, että ehkä sitten kuitenkin voisi välillä vilkaista hostellitarjontaakin…

    • Tiia

      Ilo minun puolellani!

      Joo, voin kuvitella, että lasten kanssa huoneisto on tosi kätevä – ja että muilla matkoilla majoitukselta kaipaa sitten ihan muuta. 🙂 Melkein tuollaiset Soul Kitchenin perhehuoneet kyllä silti kiinnostaisi itseäkin… Nukkumaparvi, ooh! Vaikka toisaalta sain kyllä kiipeillä tarpeeksi myös dormissa. 🙂

  2. Ompa ihanan näköinen paikka. Tasting-ilta alkoi heti kiinnostamaan. Tämä pitääkin laittaa muistiin jos joskus saan jonkun lähtemään kanssani Pietariin. Mies kun ei ole ideasta kovin innostunut.

    • Tiia

      Totta puhuen tastingin parasta antia eivät kyllä ehkä olleet ne juomat, paitsi ehkä kokemuksena 😀

      Pietarissa voi hyvin käydä yksinkin! Vaikka näin venäjää osaamatta. Toki ainakin laivalla matkustaessa aika saattaa silloin käydä pitkäksi.

    • Tiia

      Suosittelen! Tuolta Hostelworldistä voi arvosanojen perusteella kätevästi valikoida niitä ns. vähän parempia. 🙂

  3. Miksi sitä passia ei voi pitää taskussa. Vai pelottaako että se rullataan? Enemmin pelottas jättää se johonkin kämäseen hostelliin..

    • Tiia

      Ei tämä Euroopan paras mun mielestä niin kovin kämänen ollut 😀 Jätin tosiaan passin tuonne dormin kaappiin, jonka tietysti lukitsin omalla numerosarjalukolla.

      Olen kyllä usein kulkenut reissuilla koko ajan passin kanssa, lähinnä siksi kun en omista muita henkkareita – jos vaikka joku joskus viinilasillista tilatessani ei uskoisi täysi-ikäiseksi. 😀 Mutta ehkä se ei enää hetkeen ole ollut kovin relevantti huolenaihe… Nykyään olen alkanut murehtia enemmänkin sitä, miten toimisin, jos joku pöllisi laukkuni eli puhelimen ja luottokortin lisäksi myös ne henkkarit.

  4. Ihanan näköinen hostelli. Valitettavasti hostelleilla on jotenkin kämäinen maine, mutta jos valitsee huolella, voi päätyä todelliseen helmeen, jossa asiakaskunta koostuu 25+ reissaajista, joita ei remuaminen ja biletys kiinnosta. Tämä vaikutti juuri sellaiselta paikalta. Itselläni on Euroopan hostelleista huomattavasti paremmat kokemukset kuin esimerkiksi Australiasta, vaikka toki hyviä kokemuksia sinnekin mahtuu.

    • Tiia

      Jep, voin suositella! 🙂 Hmm, olisi kyllä mielenkiintoista itsekin päästä näkemään myös Euroopan ulkopuolista hostellikulttuuria.

  5. Tosi makeen oloinen paikka! Boheemi, kodikas ja käytännöllinen. Tuollainen verhosänky on ihan paras, siinä tulee tunne, kuin olisi omassa huoneessa.
    Mä yövyn yksin reissatessa hostelleissa ja todella kivojakin on kohdalle osunut. Vaikka suurin osa asiakkaista on nuoria, mahtuu mukaan kaiken ikäisiä. Oon yli 40 ja vielä uskon kuuluvani “kohderyhmään”. Onneksi nykyään ei oo niin suuri tarve luokitella ihmisiä, ne tulee jotka tykkää, iästä viis.

    • Tiia

      Verho oli ihan mainio! Huoneessa oli muutenkin rauhallista ja fiksua porukkaa, mutta tuo pieni yksityiskohta kyllä lisäsi oman tilan tuntua huomattavasti.

      Totta, kyllähän hostelleissa on lopulta kaiken ikäistä porukkaa – ja hyvä niin. Ehkä se on jokin omien korvieni väliin jämähtänyt uskomus, että jossain vaiheessa pitäisi muka tässäkin suhteessa aikuistua ja alkaa yöpyä hotelleissa niin kuin ihmiset ikään 🙂 Joidenkin remuhostellien esittelyissä olen joskus törmännyt yläikärajoihin, mikä saa kyllä minut ihan vapaaehtoisesti kiertämään moiset bilepaikat kaukaa.

  6. Pietari houkuttelisi vaivattoman sijaintinsa vuoksi ihan älyttömästi, mutta Venäjä itsessään vituttaa niin paljon, etten vielä ole saanut itseäni puhuttua reissulle. Tää hostelli menee kuitenkin ehdottomasti talteen – ihan mieletön! Suurkiitos vinkistä – en varmaankaan olisi itse moista helmeä edes löytänyt!

    • Tiia

      Hienosti ja rehellisesti muotoiltu 😀 On naapurissa kyllä ristiriitainen maa. Ja kiitos itsellesi, mahtavaa kuulla että tästä oli iloa!

  7. Vau, onpas varmastikin ihanin hostelli, jonka olen nähnyt! Tuolla minäkin haluaisin yöpyä, jos Pietariin menisin 🙂
    En tiedä milloin olisi liian vanha hostelleihin. Minä en ainakaan vielä, 33-vuotiaana, tunne olevani niihin liian vanha. Nykyään vain valitsen sellaisen, joka ei mainosta itseään bilehostellina 🙂

    • Tiia

      Ei hostelleihin varmaan koskaan oikeasti ole liian vanha – paitsi ehkä jossain vaiheessa juuri niihin bilehostelleihin, jos ei kapeakatseisten ikärajojen niin ainakin oman henkisen kehityksen vuoksi. 😀 Paljon on varmasti omasta asenteesta kiinni. Taidan vain olla vähän traumatisoitunut ihan toisesta asiayhteydestä, kun jossain kriittisten 25 ikävuoden korvilla huomasin, että opiskeluaikojen lemppariklubilla olikin yhtäkkiä Tosi Nuoren oloista porukkaa. 🙂

Kirjoita kommentti