Torinon asemalla lähtövalmiudessa oli juna, josta reilisivuston aikatauluhaku ei ollut puhunut mitään. Sen määränpää vaikutti samalta kuin omani, mutta viisainta kai silti varmistaa.

”Excuse me, do you speak English?”

Ikkunapaikan kiharatukkainen italiaano irrotti katseensa papereistaan ja vilkaisi rinkkaani nuivasti.

”Yes, this is the train to Milano Centrale, if that’s what you’re wondering.”

Vastapäinen hupparikaveri nosti tavarani ääneti ylähyllylle. Vaikutti siltä, ettei tällä matkalla käytäisi kovinkaan syvällisiä keskusteluja.

Onneksi mukanani oli suomenkielinen lehti, jonka olin saanut Maijalta Barcelonassa. Mitä pikemmin selaisin sen läpi, sitä nopeammin saisin kevennettyä kantamuksiani edes muutamalla grammalla.

Kovia kokenut julkaisu on tosin tallessa edelleen.

Matkaopas-lehti
Ei se hinta vaan se tunnearvo.

Matkaopas-lehti ei välttämättä ole suosikkini kotimaisista matkailumedioista, enkä juttuja lukiessani aivan tuntenut kuuluvani kohderyhmään. Sille oli luultavasti syynsä. Nykyään lehti on rehdisti ET Matkaopas, ”tietoa ja tarinoita 55+-matkailijalle”.

Onni onnettomuudessa oli, että iästä riippumatta matkailijat kulkevat usein aistit avoinna ja ovat siksi alttiimpia kaiken maailman vaikutteille. Vasta myöhemmin olen oivaltanut, miten moni matka alkoi juuri Torinon ja Milanon väliseltä rataosuudelta.

Esimerkiksi reilua viikkoa myöhemmin istuin kööpenhaminalaisessa Gitte Kikissä syömässä smørrebrødejä.

Gitte Kik, MatkaopasOlisipa kyllä siistiä käydä myös Islannissa, muistan ajatelleeni junassa. Parhaassa tapauksessa vähintään kahdesti.

Reykjavík-artikkeli, MatkaopasSeuraavan vuoden tammikuussa otin itsekin kuvan kirkkaanpunaisesta Drekinn-snägäristä. Sisään en astunut, vaikka muuten testasinkin urakalla Reykjavík-artikkelissa listattuja kahviloita ja ravintoloita. Paikallinen tuttavuus luki hapuillen ääneen alkusivujen juttua Björkistä.

Sitä ennen olin majaillut Kexissä, mainiossa hostellissa, joka jostakin oli jäänyt mieleeni.

Kex Hostel Matkaopas-lehdessäMatkaopas 2/2015 sisälsi kiinnostavia kuvia myös kaupungista, jota en aiemmin ollenkaan ollut mieltänyt potentiaaliseksi matkakohteeksi.

Pietari-artikkeli, MatkaopasJaa jossain Venäjällä muka näin viihtyisä hostelli?

Soul Kitchen Hostel, MatkaopasTosi oli, tiedän nyt. Kuulette Pietarin Soul Kitchen Hostelista pian lisää.

16 kommenttia

    • Tiia

      Voi kiitos! 🙂 Hostellijuttu on itse asiassa ollut työn alla jo monta päivää, mutta tähän väliin tuntui yhtäkkiä oikeammalta kirjoittaa tästä lehdestä. Perästä kuuluu. 🙂

  1. Suloinen tarina! Ja niin hyvin kirjoitettu. Hauska yksityiskohta tuo ”tietoa ja tarinoita 55+-matkailijalle”. Joskus hyviä ideoita voikin saada silloin, kun sanoma ei ole suoraan itselle räätälöity.

    • Tiia

      Kiitos Suunnaton! 😊 Niinpä, ja silloin ehkä välttyy kuitenkin ylimääräisiltä vaikutteilta: paikkoja havainnoi enemmän omalla tavallaan eikä välttämättä niin kuin jossain on ennalta kuvailtu. 🙂

  2. Hassua, olen siis lehden kohderyhmää, en vain ole koskaan mieltänyt olevani. Aika hauskasti matkailuvinkit jäävät muistiin ja alitajuntaan putkahtaakseen yllättävästi esille valintoja tehtäessä.

    • Tiia

      Jep! Alitajunta ja intuitio ovat aika tärkeitä tekijöitä matkakohdevalinnoissani, monesti jokin kohde vain tuntuu sillä hetkellä kutsuvammalta. Järkisyyt on sitten asia erikseen 🙂

  3. Hieman yli parikymppisenä tilasin ET-lehteä, koska se oli varsin mielenkiintoinen moneen muuhun aikausilehteen verrattuna. No nykyään, en tilaa oikeastaan enää mitään lehteä, koska netti on jyrännyt paperiversiot. Tosin matkoilla on mukava ottaa lehti tai kirja mukaan, ja erityisen tyydyttävää on, kun sen voi luettua jättää esim. hotellin kirjahyllyyn. 🙂

    • Tiia

      Voi kyllä, on hieno tunne laittaa lomalukeminen kiertoon! Tuolla samalla reilillä yhteen tukholmalaiseen hostelliin jäi suomenkielinen pokkari, joka oli sitä ennen kulkenut pitkin Eurooppaa myös kahdella kaverillani. 🙂 Matkalehdet kyllä poikkeuksellisesti säästän – välillä ennen reissuja teen täsmäiskuja arkistoihini ja etsin kohteeseen liittyvät vinkit.

  4. Hauska tarina 🙂 Mulle on käynyt vähän vastaavia muutenkin kuin matkaillessa. Sattumalehteä sattumalta silmäillessä joku on hieman myöhemmin ollutkin minun valintani ja hyvä niin. Näin sitä inspiraatiota tulee, kohderyhmän ulkopuolellekin välillä 🙂

  5. On muuten ollut tuolla irtonumerolla hinta kohdillaan! Jos kahdella eurolla saa matkailulehden, niin minä en ainakaan välitä yhtään kohderyhmästä. Tosin minä olenkin ET-lehden kestotilaaja. Äidillehän se menee, mutta on minun suosikkilukemistoani aina, kun heillä vierailen. Yksi suurimmista riemun aiheista on tutkia lukijamatkojen hintoja: miten kauas sitä itse matkustaisi yhden sellaisen kaupunkiloman hinnalla.

    • Tiia

      Huh, joo, lukijamatkojen budjetit on kyllä mielenkiintoista tutkailtavaa! Toki rahalle varmaan saa myös vastinetta jos jonkinlaisten aktiviteettien muodossa, mutta silti, vähemmälläkin pärjää. 🙂

      Antaumuksella minäkin selailen äidin Kotivinkit, vaikka täysin en siitäkään itseäni löydä 🙂 Vaikka lopulta kai aika harva oikeasti sopii täsmälleen johonkin lukijalokeroon.

  6. Ei nyt sentään yksittäinen numero ole minulle suoranaisesti noin moneen paikkaan koskaan vienyt sentään 🙂 Ei ihme, että lehti on sinulle rakas siis!

    Itsellä on ollut matkalehtiä aina paljon, ja itse asiassa niistä oli päästävä eroon osittain. Viime matkamessuilla vein melkoisen kokoelman lehtiäni Blogipaviljongin osastolle rekvisiitaksi, niin ne sai sieltä tilapäisesti hyvän kodin. En edes tiedä missä kyseinen lehtikasa nykykään on, mutta paljon niistä lehdistä iloa on itselle ollut.

    • Tiia

      Hyvin laitoit hyvän kiertämään! Tykkään pitää kodin mahdollisimman tyhjänä ja vältän yleensä paperin hamstraamista, mutta tällä erää nuo matkailulehdet on poikkeus. Vähän olen kyllä jo kyseenalaistanut homman mielekkyyden, kun Mondon tilaajana kai pääsisi käsiksi myös sähköisiin arkistoihin. Saa nähdä, monennenko lehtikotelollisen kohdalla kamelin selkä katkeaa 🙂

Kirjoita kommentti