Pääsiäisen jälkeen kävin pitkästä aikaa kotiseutumatkalla Seinäjoella.

Kuten viime kesänä kirjoitin, kaupungin nopeat muutokset jaksavat yllättää joka kerta. Paikoin kehitys on tosin alkanut tuntua nurinkuriselta: ydinkeskustaan pykätään kovaa vauhtia kerrostaloja, kun taas lukemattomat liiketilat seisovat nyt tyhjillään.

Kai tämä on sitten se kaupungistumisen uusi aalto. Yhä useampi haluaa asua keskeisellä paikalla, mutta tavarahankinnat voidaan hyvin hoitaa verkossa – tai kerralla suuremmassa ostoskeskuksessa, jollainen alkaa kesällä kohota laitakaupungille. Kivijalkakauppojen tilalle ilmestyy yhä enemmän kahviloita ja ravintoloita. Kiinnostavinta on, ettei niistä monikaan enää ole kebab-pizzeria tai S-ryhmän ketjupaikka.

Hyvin olen kyllä sellaisissakin saanut syödäkseni. Nykyään ruokasnobbailija Talvitie asuu kuitenkin Helsingforssin kaupungissa kehä ykkösen paremmalla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan elähtäneitä ja kuolleina syntyneitä liikeideoita.

Äärellä, Kauppakatu 19, SeinäjokiTässä Kauppakadun ja Porvarinkadun kulmassa oli 90-luvulla kolmikerroksinen eläinkauppa. Katutasossa olivat kalat, alempana linnut, kanit ja jyrsijät; ylimpään kerrokseen harvemmin oli tarvetta kiivetä, sillä siellä pidettiin hämähäkkejä ja matelijoita. Ei kaupassa käyminen kyllä muutenkaan mihinkään tarpeeseen perustunut, vaan myyjien harmiksi (ja eläinten, oivalsin myöhemmin) me naapuripitäjän esiteinit ajelehdimme lähinnä hihittelemässä ja haaveilemassa.

Vuosituhannen vaihteessa tosin ostin akvaariokaloja, myöhemmin myös lääkettä erään onnettoman reikätautiin. Sairaus todettiin sittemmin sieraimiksi.

Kolme pientä leipää, Äärellä, SeinäjokiNykyään Kauppakatu 19:ssä on vallan toisenlaista toimintaa. Keskustassa on jo muutaman vuoden toiminut mainio, astetta fiinimpi lähiruokaravintola Juurella, ja huhtikuussa se sai pikkusiskon samojen omistajien Äärellä-ravintolasta.

Tulokasta kuvaillaan kaupunkilaiseksi olohuoneeksi, ja toimintamalli onkin rento: annokset ovat verrattain edullisia, ja ruoka tilataan ja noudetaan tiskiltä. Minä, äiti ja täti valitsimme kukin kekseliäästi saman annoksen, kolme lämmintä leipästä hintaan 12,50 euroa. Niiden perusteella Äärellä ei suinkaan jäänyt isoveljeään huonommaksi.

Muinainen matelijaosasto näkyi viimein pääsevän oikeuksiinsa valoisana parvena. Valitsimme silti ikkunapöydän alakerrasta, kutakuinkin niiltä kohdin, missä parikymmentä vuotta sitten oli koiranleluja. Hyvä karma.

Jos nyt jotakin negatiivista pitää keksiä, niin nämä valmiiksi taivutetut erisnimet ovat yksinään aina vähän hankalia. Kai voisi sanoa, että oltiin Äärellä ja tultiin Ääreltä. Mutta dokumentoinko minä siellä sitten Äärtä vai Äärellää?

Äärellä, Seinäjoki Ulkona oivalsin, että oikeastaan olisin tuossa vaiheessa päivää jaksanut syödä enemmänkin. Onneksi jälkiruoka odotti aivan kulman takana.

Olen vuoden aikana käynyt Seinäjoella vain kolmesti. Vuosi sitten avatussa Valkoisessa Puussa (Kalevankatu 11) tämä oli silti jo neljäs kerta.

Valkoinen Puu, SeinäjokiNäissäkin tiloissa on toki notkuttu jo aiemmin, muistaakseni ainakin jouluaaton aattona sekä tapaninpäivänä 2006.

Silloin paikalla oli yökerho.

2 kommenttia

  1. Kuulostaa kovasti Kouvolalta: asuntoja rakennetaan keskusta täyteen, mutta kaikki liikkeet on muuttaneet ison tien varteen.

    Täytyy muuten sanoa, että tuo viittaus marsuihin ja kuva ruokalautasesta saivat aikaan jännän mielleyhtymän. Kun heti alussa myös mainittiin Seinäjoki, ajattelin että nyt siellä tosiaan ollaan jännän äärellä.

    • Tiia

      Hahaa, ihan niin jännäksi ei meno ole vielä yltynyt! Mutta kuka tietää, ehkä Seinäjoelle vielä tulee joku perulainenkin ravintola. 😀

Kirjoita kommentti