Ei tarvittaisi edes suosikkiani Fáskrúðsfjörðuriä – Islannin paikannimistö olisi silti omiaan hämmentämään matkailijoita. Otetaan esimerkiksi maan kuuluisin vaellusreitti Laugavegur. Lentokentältä Reykjavíkiin saapuva eräilijä huomaa pikavauhtia, että Laugavegur kulkeekin pääkaupungin keskustan halki ja on kirjavanaan kauppoja, kuppiloita ja katutaidetta.

Kaimoja eli ei, ostoskatu ja patikkareitti ovat arvatenkin kaksi eri asiaa. Vaellus-Laugavegur maan eteläosassa on 55 kilometriä pitkä, ja matkan voi taittaa kolmessa tai neljässä päivässä.

Alkukesän retkeilykurssin riehaannuttamana olin jo melkein varaamassa vuoristomajoista yösijoja, mutta matka-aikani ei taaskaan tuntunut riittävän kaikkeen. Myös uutiset mahdollisesti heräilevästä Heklasta arveluttivat. Tuumasin, että minulle riittäisivät Islannissa lyhyetkin luontoretket, kunhan jossakin pääsisin myös aitoon kuumaan lähteeseen.

Pieni lampi, Landmannalaugar
Hot? Not.

Tottumattoman ei kannata lähteä periferiaan yksikseen, mutta onneksi Reykjavíkista käsin järjestetään paljon maksullisia retkiä. Harkitsin esimerkiksi puolen tunnin päässä sijaitsevaa Reykjadaluria. Tutun saksalaistytön innostamana päätin kuitenkin lähteä tämän kanssa päiväksi Landmannalaugariin, Laugavegur-vaelluksen alkupisteeseen.

Landmannalaugar [lantmannalöigar] oli neljän tunnin ajomatkan takana. Aavistuksen siis kismitti se, että seuralaiseni teki viime hetkellä oharit – ja että kun kerrankin olin liikkeellä aamuseitsemältä, kyyti oli puoli tuntia myöhässä.

Näkymä parkkipaikalle, LandmannalaugarVaikka iso osa matkasta ajetaan tavallista asvaltoitua maantietä, perille asti ei saa edes yrittää tavallisella henkilöautolla. Trex-firman busseissa oli syystä neliveto ja melkoinen jousitus. Vaikutti kuitenkin siltä, että ajoneuvot olivat jo parhaat reissunsa tehneet: Jos kaiuttimia oli koskaan ollutkaan, ne eivät toimineet, ja harvojen vessataukojen pituudet jäivät mennen tullen epäselviksi. Busseissa käymälöitä ei ollut. Maastoajon rytäkässä yhdestä penkistä putosi selkänoja.

Vieläkään en sitä paitsi ole varma, luetaanko matkanjärjestäjän nimi ”treks” vai ”t-rex”. Oppaan ilmeen perusteella veikkaisin silti, että jälkimmäinen oli vähemmän oikein.

Landmannalaugarin vuoristomaja ja huoltorakennuksetPerillä tunnelma oli hetken kuin huvipuistossa, sillä samoihin aikoihin oli saapunut useampi bussilastillinen väkeä. Kymmenet ihmiset olivat kovalla tohinalla lähdössä vaellukselle ja jonottivat tiskille, jolla täytyi ensin käydä rekisteröitymässä. Moni muu taas leiriytyi Landmannalaugariin, kuka tehdäkseen sieltä käsin pieniä retkiä, kuka jatkaakseen pidemmälle vasta seuraavana päivänä.

Minä halusin vain sinne vessaan. Asiallista huoltorakennusta sai käyttää, kun osti 500 kruunun eli tuolloin noin neljän euron hintaisen rannekkeen. (Täälläkin kävi kortti.)

Leirintäalue, LandmannalaugarAlueen pelkistetty kartta maksoi pari euroa. Tarkemmin ajatellen olisin ehkä pärjännyt ilman: valitsemani reitin varrella näkyi jatkuvasti myös muita kulkijoita, ja se oli alun perinkin selkeästi merkitty. Ensin seurattiin punaisia täpliä ylös Brennisteinsalda-tulivuoren juurelle. Sieltä palattiin valkoista reittiä pitkin takaisin laaksoon.

Neljän kilometrin lenkkiin kului kaksi ja puoli tuntia. Vaikka erityisesti loppumatkasta maasto oli kivikkoista ja vaikeakulkuista, suurin syy hitauteeni taisi olla kamera.

Jäkälää Landmannalaugarissa Polku, Landmannalaugar

Suomalaiset, Landmannalaugar
He puhuivat suomea, minä en.

Rotko, Landmannalaugar Kulkijat, Landmannalaugar Vuorimaisema, Landmannalaugar Lunta rinteillä, Landmannalaugar

Brennisteinsalda, Landmannalaugar
Brennisteinsalda, ’rikkiaalto’.

Tulivuoren juurella, Landmannalaugar Höyryä maan uumenista

Tulivuori Brennisteinsalda, Landmannalaugar
Rikkihuuruja kerrakseen.
Laavavirran jäljet, Landmannalaugar
Itse reitti kulkee toisaalla, vaikka laavavirran jäljet näyttävät erehdyttävästi tieltä.

Puro Landmannalaugarissa Puro LandmannalaugarissaKoska oltiin Islannissa, alkumatkan auringonpaiste ehti patikoinnin aikana vaihtua viileään tihkusateeseen. Päiväretkellä perilläoloaikaa oli kaikkiaan kuutisen tuntia, joten ehdin onneksi hyvin vielä lämmitellä laakson kuumassa lähteessä.

Veden lämpötila vaihteli lähteen eri osissa, ja kaikkein lämpimintä oli lähellä vuoria. Myös viluisen oli silti syytä olla varovainen, sillä välillä kivien välistä puski turhankin kuumaa vettä.

Vaatteet ja tavarat sai jättää omalla vastuulla laiturintapaiselle; varsinaisia pukukoppeja alueella ei ollut. Vaihdoin uikkareihin tyylikkäästi vessassa.

Kuuma lähde, Landmannalaugar
Sateella kylpijöitä oli jo monin verroin enemmän, mutta tämän laajemmalle väki ei levittäytynyt.

Aamiaisen jälkeen olin syönyt pelkkiä raakapatukoita ja Snickersejä, koska menomatkan pikaisilla huoltamopysähdyksillä en varsinaisesti ollut ehtinyt ajatella ruokaa. Vasta vähän ennen paluuta huomasin, että parkkipaikan laidalle pysäköity Alexander Supertramp -tyyppinen bussi oli pieni kioski.

Kahvi, sienikeitto ja paahtoleipä ovat harvoin olleet yhtä hyvä yhdistelmä.

Mountain Mall, Landmannalaugar
Asiakastilat olivat viereisessä autossa.

Olin lopulta iloinen, etten ollut lähtenyt yhtään pidemmälle vaellukselle. Vedenpitävyydessäni on selvästi vielä toivomista, ja Islannissa sateelta on mahdotonta välttyä.

Landmannalaugarin aluetta suosittelisin kuitenkin vain niille, jotka aikovat jatkaa sieltä kauemmas Laugavegurille tai ovat muutoin jo valmiiksi lähistöllä. Viikon reissulla on sulaa hulluutta lähteä Reykjavíkista asti pelkälle päiväretkelle: Vaikka kärsivällinen bussimatkaaja palkitaan upeilla maisemilla, muunlaisia on Islannista ylipäänsä aika vaikea löytää. Vaellusreitit ja kuumat lähteet eivät nekään ole harvinaisuuksia.

Puro Landmannalaugarissa
Tämä tällainen nyt on niin tavallista. Islannissa.

Puolivillaisen Trexin päiväretki maksoi elokuussa reilut 110 euroa; tulevalla kaudella hinta on kruunun kallistumisen vuoksi arviolta kolmekymppiä kalliimpi. Landmannalaugariin pääsee silloin, kun tiet eivät ole lumen peitossa – yleensä juhannuksen tienoilta syyskuun lopulle.

30 kommenttia

  1. Schöne Bilder haste da. Im Camp sieht es ein Bisschen nach dem base camp auf Mt. Everest aus, nur ohne diese kleinen Fahnen und mit ein Bisschen weniger Eis. Aber es sieht schon beeindrückend aus. War der eine Fluß warm oder eiskalt?

    • Tiia

      Kiitos! Hehe, ja, schon – nur da unten gabs gar kein Eis, die weißen Flecken sind Blumen (Wollgras oder so). 🙂 Den Fluss hab ich ehrlich gesagt nicht probiert, warm sah er aber nicht aus.

  2. Kivasti kirjoitettu juttu ja kyllä noi maisemat ihan komeilta näyttää, muttei tosiaan ehkä Reykjavíkista asti kannattane. Minua odottaa kesäkuussa Islannin ympäriajo, saas nähdä, mihin eksytään. Jotain kauniita patikkapolkuja olisi kiva kulkea, ja juuri tällaiset noin viiden tunnin mittaiset pyrähdykset olisi hyviä. Monen päivän vaelluksille ei ole aikaa…

    • Tiia

      Kiitos! Oi, ympäriajo kuulostaa hyvältä – itsekin haluaisin sen koko ykköstien vielä kokea, mutta täytyisi hommata joko ajokortti tai kuski. 🙂 Bussillakin tietysti pääsee, mutta parastahan on, jos voi pysähtyä silloin kun mieli tekee. Patikkapolkuja on matkalla varmasti!

  3. Todella upeita maisemia, mutta ihan totta että niitä on koko Islanti täynnä. Kerran olen saarella käynyt ja lähivuosina täytyy päästä takaisin. Silloin ajan ehdottomasti ykköstien ympäri ja haluaisin tehdä myös muutaman päivävaelluksen. Oli mukavaa lukea tämä hyvin välitetty kokemus, niin osaan verrata Landmannalaugaria muihin vaihtoehtoihin.

    • Tiia

      Kiva kuulla! Ykköstien varrella on onneksi myös paljon helpommin saavutettavia vaihtoehtoja. Toki voisin kuvitella, että olisi myös kokemus sinänsä ajaa lammikoiden läpi Landmannalaugariin 🙂

  4. Minä olen käynyt vain Reykjavikissa ja tietenkin Golden Circle -kierroksella. Olin reissulla äitini kanssa ja puolivälissä raskaana esikoisestani, joten otettiin aika löysin rantein. Oli kuitenkin tosi kiva käydä mutsin kanssa katselemassa paikkoja – yllttävän paljon valmismatkallakin näki! Seuraavan kerran Islannissa täytyy kyllä vuokrata auto ja toteuttaa reissu vähän toisella tavalla. Komeaa siellä kyllä on joka puolella, ihan samaa mieltä kanssasi!

    • Tiia

      Golden Circle on kyllä melkein pakollinen 🙂 Mutta ääh, nyt alan kyllä vähän katkeroitua tästä ajokortittomuudesta! Ei se kotimaassa juuri koskaan haittaa, mutta kyllä muakin Islannissa kiinnostaisi vuokrata auto. 😀

  5. No vihdoinkin ehdin tänne asti, tämä juttu on keikkunut mun lukulistallani julkaisusta asti! 🙂 Jotenkin virkistävää nähdä jo otsikossa, että jokin Islannissa on herättänyt jossakin ihmisessä jotakin negatiivisen tapaista tuntemusta, itse kun kuulun niihin, joille Islannin-matka kaikkine kommelluksineen oli yhtä euforiaa. En olisi ehkä osannut pettyä mistään. Sen ajan, mitä liikuimme pienellä vuokra-autollamme, ei sisämaan teille ollut asiaa, joten täällä asti ei tullut käytyä. Olen sen verran omatoimisuudenhaluinen matkailija (ja tarkan markan vartija), että vaellusretketkin hoidan mieluiten ominpäin. Toista tietty olisi, jos se ajokortti tai kuski puuttuisi. Upeilta näyttävät maisemat tälläkin retkellä, niihin tuskin kukaan voi Islannissa pettyä.

    • Tiia

      Kiva että bongasit jo aiemmin! No joo, myönnettäköön, että tuolla polulla ja myöhemmin kuumassa vedessä olo oli aika peruseuforinen. 😀 Silti mietin, kannattiko tuota varten istua kahdeksaa tuntia bussissa, kun lähempänäkin olisi ollut hienoja paikkoja. Ensi kerralla taas fiksummin… Jännästi olen huomaamattani alkanut puhua seuraavasta Islannin-reissusta ihan itsestäänselvyytenä. 🙂

  6. Ihana värimaailma valokuvissa ja hienolta retkeltä vaikuttaa (hauska teksti myös)! Islanti tuntuu vain olevan ikuinen matkaunelmani, jonne lähtö siirtyy kerta kerran jälkeen. Näiden kuvien ja tunnelmien perusteella ihastuisin kyllä ikihyviksi.

    • Tiia

      Kiitos! Oma tuntumani on, että kannattaa mennä nyt, kun vielä sekaan mahtuu 🙂 Toisaalta maa käy myös yhä kalliimmaksi, enkä ainakaan itse osaa sanoa, onko muutosta näköpiirissä.

  7. Komeita maisemia! Islantiin olisi pikapikaa päästävä… Niin kauan siitä on jo puhuttu. Pidetään siis tämäkin postaus mielessä kun matkan suunnittelu tulee joskus – toivottavasti pian – ajankohtaiseksi.

  8. Anteeksi miten tämä lausutaan “Fáskrúðsfjörður “? Haha 😀 Upeita kuvia ja joskus se on otettava itsekkin suunta noille maille..

  9. Hienot maisemat todellakin ja kiva kuulla kokemuksiasi vaelluksesta. Jotain vastaavaa täytyy itsekin keksiä, kunhan saa matkasuunnitelmia tarkennettua ja reissun buukattua. Kovasti odotetaan Islantiin pääsyä!

  10. Aika suolainen hinta tuollaiselle päiväretkelle, mutta Islannissa vissiin kaikki on? Maisemat oli kuitenkin komeet ja varmasti niitä haluaisi nähdä lisää tällaisen retken jälkeen!

  11. Mahtavia maisemia! Aika kallis päiväretki, mutta Islannissa taitaa kaikki olla hinnakasta. Tai mikäs minä olen sanomaan, ostin viikolla päivän retken Jordaniassa Petraan ja se maksoi lähemmäs 200 €. Olin pudota pyllylleni kun kuulin hinnan. Kuuluu siihen sentäs yksi ruoka, mutta melko suolainen hinta. Islanti on korkkaamatta, mutta listalla sekin 🙂

    • Tiia

      Hoplaa! Mutta joo, kerrankos sitä – nämä on ehkä sellaisia once in a lifetime -juttuja. 🙂

  12. Islannissa löytyy kyllä luontoa vaikka kuinka ja joka puolelta. Vaikea valita ne “parhaat” päältä. Kun kierrettiin Islanti ympäri, parhaat mestat tuli vastaan ihan vahingossa. Semmoset on myös niitä paikkoja, joissa saa olla ilman valtavia turistimassoja. Kauheesti siellä on kyllä pienellä saarella turisteja.

    • Tiia

      Niinpä, paikalliset taitaa nykyään olla melkein vähemmistöä. Kieltämättä bussimatkaillessakin jännimpiä paikkoja oli ne, joissa sai olla ihan rauhassa. Toki myös Landmannalaugarissa väki hajaantui ihan kiitettävästi ja harvemmin kukaan kulki ihan kannoilla, mutta aika hankala tuolla oli silti unohtaa muiden turistien läsnäoloa. 🙂

  13. Koko islanti on sellaisen hypetyksen kourissa, että hitusen arveluttaa jo sinne lähteä. Ja maa on kallis. Selvästi reissu tulisi suunnitella huolella,jotta saisi siitä kunnolla irti kokemuksia.

    Hot? Not. – Noin mullekin on muutaman kerran käynyt maailmalla. Eikös kuuman lähteen pitäisi olla KUUMA, ei haalea…..?

    • Tiia

      Kieltämättä, Islannissa on nyt vähän puolensa ja puolensa. Jos en vielä olisi käynyt, lähtisin ehkä pikimmiten, jotta ehtisin nähdä edes jotain alkuperäistä jotakuinkin kohtuulliseen hintaan. Toisaalta voisi olla järkevää odottaa hypetyksen laantumista – sikäli kuin sellaista on joskus odotettavissa. Ehkä se kruunun kurssi käy lopulta sietämättömäksi.

      Hehe, tuo turkoosi lätäkkö ei varmaan edes yrittänyt olla kuuma lähde, ainakaan se ei höyrynnyt 😀 Mutta tosiaan, siellä varsinaisessakin oli kyllä huimia lämpötilaeroja, mistä syystä kaikki ihmiset pakkautuivat sitten samalle laidalle. Täytyy tunnustaa, etten yhtään ymmärrä kuumien lähteiden toimintaa, mutta ehkä nuokin jotenkin riippuu päivästä ja tuurista.

  14. Mä kävin tuolla Landmannalaugarilla vajaa 30 vuotta sitten ja minä jotenkin tykästyin paikkaan. Oli silloinkin kohtuullisen suosittu leirintäpaikaksi, mutta ei ehkä noin turistinen kuin nyt. Me oltiin liikenteessä pakettiautolla omaan tahtiin ja ajeltiin Landmannalaugarilta pois sellaista reittiä, että näin jälkikäteen hiukan hirvittää…. oli jokunen joki matkan varrella.

    • Tiia

      Hehee, mahtoi olla kyytiä! Ja varmaan Islannissa oli tuohon aikaan muutenkin… alkuperäisempi meininki. Ehkä paikalle oli tuolloin eksynyt ollut jopa paikallisväestöä? 😀

      Otsikon negailusta huolimatta minäkin kyllä tykkäsin itse paikasta, lähinnä harmitti tuo pitkällinen bussissa istuminen. Sitä ongelmaahan ei tietty ole, jos on tosiaan liikkellä omalla autolla ja muutenkin ohikulkumatkalla. Tai no, vähän pitää tosiaan varta vasten koukata sinne erämaahan 🙂

Kirjoita kommentti