Vuosi sitten heinäkuussa ahdisti melko lailla. Vain parin viikon pohdinnan jälkeen olin mennyt investoimaan useita satasia interrail-lippuun. Mitäköhän tästäkin taas tulisi? Miten keskellä kuumaa lomasesonkia enää edes mahtuisi mihinkään?

Jälkikäteen olen muistellut angstivaihetta lämmöllä – vähänpä tuolloin tiesin. Ainakin viidestä asiasta stressasin lopulta aivan turhaan.

1. ”Kalliista reilipassista ei ole paljon mitään iloa, koska joka junasta peritään kuitenkin vielä paikkamaksu.”

Ja pöh. Viralliselta interrail-sivustolta on helppo etsiä junayhteyksiä eri maista ja maiden väliltä. Tarvittaessa hakutuloksista voi suodattaa pois ne, joihin tarvitaan reilipassin lisäksi paikkavaraus.

Jäljelle jäävät vaihtoehdot ovat usein hitaampia, mutta rauhallisessa etenemistahdissa on hinnan lisäksi muitakin hyviä puolia. Tiuhaan pysähtelevissä lähijunissa näkee paikallista elämänmenoa huomattavasti enemmän kuin pitkän matkan kiitureissa. Tilaa on usein ruhtinaallisesti, joten parhaan paikan voi valita itse. Ei ollut kerran eikä kaksi, kun minulla oli Ranskan ja Sveitsin junissa oma loosi.

Näkymiä junan ikkunasta Ranskassa
Matkalla legendaariseen Narbonneen olot olivat vielä lokoisat.

Varauksen tein lopulta vain matkalle Hampurista Kööpenhaminaan. Lisätietoa varauksista ja niiden tarpeesta on Interrail.eu:n Reservation guide -osiossa. Reilipassien (-korttien) ajantasaiset hinnat kertoo VR.

Näkymiä junan ikkunasta Tanskassa
Kohti Kööpenhaminaa.

2. ”Ilman Rail Planner Appiä mistään ei tule mitään.”

Reissun päällä juna-aikatauluja lienee kieltämättä kätevintä tutkia Rail Planner -mobiilisovelluksella. Sovellus toimii jopa offline-tilassa, ja se on saatavilla Android- ja iOS-käyttöjärjestelmiin.

Rail Planner AppItse sinnittelin vielä syksyyn saakka kankealla Windows-puhelimella, koska taskuvarkaiden pelossa en halunnut ostaa matkalle uutta. Niinpä sovellus jäi viime kesänä testaamatta, mutta jäin minäkin silti henkiin.

Interrail.eu ei näemmä vieläkään mukaudu eri laitteisiin, joten sivuston selailu on puhelimella vähän kömpelöä. (Lisäys 29.4.2017: Nyt on jo modernia!) Aikatauluhaku toimii silti kiitettävästi – kunhan kapula on yhdistetty esimerkiksi hostellin tai kahvilan verkkoon.

Turvallisen oloiset wifi-yhteydet ovat välillä harvassa. Siksi aikataulusta, muutamasta varavaihtoehdosta ja ehkä jopa junan reitistä on hyvä ottaa näytönkaappauskuvat, joita voi vilkuilla myös ilman nettiä.

Ilmainen vinkki asian vierestä: Tallenna kuvana myös saapumisohjeet majapaikkaan!  Näin voit uuteen kaupunkiin saapuessasi keskittyä niiden loppujen asioiden selvittelyyn (missä ollaan, missä on se ja se katu taikka pysäkki, mistä saa lippuja julkisiin jne.).

3. ”Majoitus on tiukassa, ellei sitä ole varannut kuukausia etukäteen.”

Ennen matkaa ajattelin ryhtyväni tarvittaessa sohvasurffaajaksi. Koska Couchsurfing-toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, lyhyellä varoitusajalla oli kuitenkin vaikeaa synkronoida kalentereita ainakaan luotettavan kuuloisten ihmisten kanssa.

Hostelleja sen sijaan löysin yllättävän vaivattomasti Hostelworld-sivustolta, joka ei käsittääkseni vielä ole kärsinyt Hotels.comin kaltaisista tietomurroista. Koska reittisuunnitelmani eli koko ajan, tiesin varata majapaikkoja maksimissaan neljä päivää ennen saapumistani. Kertaakaan en silti ollut vaarassa jäädä taivasalle. Toki sooloreilaajan on helppo löytää yksittäinen vuodepaikka, kun taas kaksin tai porukalla reissaaville vaihtoehtoja voi olla vähemmän.

Hostelleissa dormien eli makuusalien koko ja hintataso vaihtelee. Yleensä yli kymmenen hengen sekadormissa on edullisinta, kun taas paikka esimerkiksi kuuden naisen huoneessa voi olla huomattavasti kalliimpi. Omalla länsieurooppalaisella reitilläni maksoin yleensä pari-kolmekymppiä yöltä.

Koska väkeä tuli ja meni, hostelleissa tuli väkisinkin herättyä viimeistään yhdeksältä. Onneksi sain aika ajoin hengähtää majailemalla kavereiden nurkissa.

Ensimmäisenä yönä kotona nukuin 14 tuntia putkeen. Välillä tosin murehdin puoliunessa, mihin aikaan tässä paikassa olikaan checkout.

4. ”Vaikka kuinka olisi introvertti, vieraassa paikassa yksinolo alkaa ennen pitkää ahdistaa.”

Tuskinpa. Riippuu tietysti luonteesta, miten hauskaa katuja on mittailla omin päin.

Täysi erakoituminen on joka tapauksessa vaikeaa, sillä majapaikoissa ihmisille tulee pakostakin juteltua. Yksin matkustava nainen saattaa lisäksi saada kyseenalaistakin huomiota, vaikka kuinka koettaisi näyttää yrmeää naamaa. Välillä yksinolo voi olla se pienempi paha.

Jos nyt kuitenkin ihan tietoisesti haluaa viritellä keskusteluja, voi junassa näkyvästi täytellä tietoja reilipassiin ja tehdä huomiokynällä merkintöjä rautatiekarttaan. Erinomainen icebreaker.

Näkymiä junan ikkunasta Ranskassa
Sähköä ilmassa, eiku.

5. ”Kannattaa varata mukaan paljon lukemista ja muutenkin noudattaa muiden laatimia matkatavaralistoja.”

Pelkäsin tylsistyväni pitkillä junamatkoilla, joten varasin mukaan useamman pokkarin. Lopulta minusta oli kuitenkin mielenkiintoisempaa vain tuijottaa ikkunasta ja tuumia kevyitä. Pokkareista sain luettua yhden – senkin pääasiassa Ruotsissa, jossa maisemat alkoivat olla meikäläisittäin tavallisia.

Näkymiä junan ikkunasta Sveitsissä
Sveitsin junassa oli vielä muutakin katseltavaa.

Rinkassani oli myös muuta turhaa roipetta, sillä olin uskonut sokeasti netistä löytämiäni suosituksia (jotka toki enimmäkseen olivat avuksi). Toisaalta pari olennaista asiaa oli jäänyt kyydistä.

Mitä kannattaa ottaa mukaan? Lue seuraavaksi postaus reilille pakkaamisesta!

2 kommenttia

  1. Olen lähdössä ensimmäiselle reililleni muutaman viikon päästä. Aloituspaikkani on Venetsia. Suunnitteleminen todellakin on yliarvostettua… Appiakaan en ole saanut vielä ladattua. 🙂 Pörrätään aika pienellä alueella, ja Keski-Euroopassa välimatkat aika lyhyitä. Saa nähdä, tuleeko ostettua paikkalippuja. Kun ei edes tiedä, mihin mennä.

    Wifien turvallisuuteen voit vaikuttaa itse. F-securen Freedome tekee niistä sinulle turvallisia. Suosittelen!

    • Tiia

      Oi, kuulostaa hyvältä! Reissussa voi sitten suunnitella sen, mitä tarvitsee suunnitella. 🙂

      Niinpä, paikkalipussa on kyllä puolensa, mutta reilikuplassa sellaisen ostaminen tuntuu aika rajoittavalta. Silloin pitää ehtiä juuri tiettyyn junaan – ja määränpääkin pitäisi tosiaan tietää 🙂

      Kappas joo, varmaan sinun blogistasi olen tuosta Freedomesta lukenutkin. Täytyy ennen seuraavaa reissua perehtyä, kun vähän se kaikenkarvaisiin ilmaisverkkoihin yhdistäminen arveluttaa eikä ilman nettiäkään tietenkään voi olla.

Kirjoita kommentti